lauantai 17. maaliskuuta 2018

2. varjoliitoreissu Marokkoon, päivä 7.

Paljastuipas. Aamupalan jälkeen tehtiin lähtöä liikenteeseen. Koko viikon olen ihmetellyt, että mikä tarkoitus on reilun nyrkin kokoisella kivellä hotellimme edessä. Arvailin sen olevan jokin maan tapoihin kuuluva parkkipaikan varaustapa. Nyt kuitenkin tänä aamuna kiven merkitys paljastui, kun kiven kohtaan oli parkkeerattu fillari ja kivi oli toisen polkuimen alla, että pyörä pysyy pystyssä ilman seisontajalkaa. Toimiihan se samalla toki paikan varauksenakin. Edellisenä päivänä ennusteet lupailivat keliä harjanteen päälle, joten suuntasimme kohti nyppylää.

Remonttireiskojen turvaköysi

Köyden toisesta päästä löytyi tikkaat

Seisontatukipatentti

Antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. Päästyämme harjanteen päälle oli väki vähissä. Yleensä kelipäivänä starttipaikka kuhisi väkeä. Tuuli oli vielä voimakasta, mutta ennusteet antoivat ymmärtää sen laantuvan. Muutamat aiemmilta päiviltä tutut pilotit tekivät lähtöä ja parin muun pilotin kanssa jäimme odottelemaan tuulen tyyntymistä. Aamusta rantadyynillä näkyi kaksi siipeä kikkailemassa, mutta kikkailu loppui kuitenkin parinkymmenen minuutin jälkeen, joten tuuli näytti tyyntyneen jo rannalla. Odotellessa pari pilottia kävivät tekemässä pienet pyrähdykset taivaalla tullen muutaman minuutin kuluttua laskuun starttipaikalle. Korkeutta näkyi tulevan todella nopeasti ja topparin tekeminen näytti olevan työlästä, koska rinne kantoi turhankin hyvin kovan tuulen vuoksi. Aloimme toiveikkaana valmistautumaan lentoa varten ja valmistelujen yhteidessä Tapio huomasi yhden punoksen suojakuoren nirhautuneen rikki, jonka Tapio paikkasi enemmän tai vähemmän oikeaoppisesti teipillä. Tuuli ei kuitenkaan lähtenyt rauhoittumaan enempää ja merellä oli vielä suuria tummia alueita, jotka kertoivat voimakkaasta tuulesta ja siitä, että tuuli ei tulisi hetkeen laskevan ylhäälläkään. Päätimme suunnata Aglouhin toivoen, ettei tuuli olisi siellä liian voimakasta lentämiseen. Lähestyessämme Aglouta näkyi taivaalla kymmenittäin siipiä, eli lentokeli oli nyt  ihan täysillä päällänsä. Auto parkkiin ja starttivalmistelut uudelleen käyntiin, ettei lentokeliä hukkaantuisi. Tuuli oli juuri sopiva ja rantapenkka kantoi hyvin, välillä sai olla vain paikallaan pienillä jarruilla ja variometri piipitti sulosointujaan ilmoille. Puolen tunnin kuluttua Veskua ei näkynyt enää rannan korkeassa päässä, niimpä kysyin missä Vesku menee? Vesku kuittasi olevansa starttipaikan päällä, jolloin kysäisin aikooko mennä laskuun? Vastaus oli ettei ihan vielä ja siinä vaiheessa bongasin Veskun liitimen, joka oli matkalla starttipaikalta vielä edemmäksi. Meillähän ei ole kisaa käynnissä, mutta jostain syystä päivän jälkipuinnit menevät siihen, että kuka kävi korkeimmalla, lensi pisimpään tai pidemmälle. Suuntasin Veskun perään ja Vesku näytti selkeästi aikovansa käydä salaa muita pidemmällä. Eteläinen pääty rannasta oli matalampaa ja siten lentokorotkin ovat heikompia pohjoispäätyyn verrattuna. Rantarinteeseen tulee myös etelämmässä katkokohta, joka täytyy ylittää päästäkseen rakennusten eteen, josta saa uudelleen nostetta. Arvelin Veskun käyneen siinä kohtaa, missä ensimmäinen rantapenkka loppuu ja kurvasin siitä kohtaa takaisin kohti starttipaikkaa tyytyväisenä. Siivet ilmassa vähenivät ja merelle alkoi muodostua vaahtopäitä, joten katsoin varmemmaksi tulla laskuun, vaikka vielä ei tarvinnutkaan edes käyttää speediä. Topparin tekemisessä ei ollut haastetta tuossa tuulessa ja se oikeastaan helpotti topparin tekemistä pienentämällä maanopeutta. Vesku ja Tapio tulivat myös laskuun ja koska tuuli alkoi voimistua, niin pakkasimme varusteet autoon. Emme kuitenkaan tehneet kiirettä pois lähtemisen kanssa ja eiliseltä lentopaikalta tullut tuttavuus tuli juttelemaan kanssamme, kun hänen kuvamateriaaliin oli tarttunut myös meidän lentämistä.  Siinä lorviessamme tuulikin alkoi vähän tyyntyä ja porukka jälleen alkoi maakäsittellä siivillänsä. Väki rupesi starttailemaan yksi toisensa jälkeen ja siinä vaiheessa keksimme hoitaa taas pari Veskun tandemlentoa pois alta, kun kerran keli näytti taas jatkuvan. Noiden parin tandemlennon jälkeen lähdimmekin päivän lentokiintiön täytyttyä kohti hotellia. Matkalla pysähdyimme vielä haukkaamaan purtavaa rantakahvilassa ja leikittiin hetken turisteja.

Släkki ylästartilla

Turistihoukuttimia

Juniorijaosto treenaa

Biitsikahvilassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti