Flying Viking: 2. varjoliitoreissu Marokkoon, päivä 3.

Hitaasti hyvä tulee. Eilen tuli tankattua ilmeisesti liiankin reippaasti vettä, kun yöllä piti rampata kusella kuin eturauhasvaivoista kärsivä vaari, tai sitten ne eturauhasvaivat jo alkoivatkin omalla kohdalla, kaipa aika tuonkin varmaan näyttää. Eileen Tapion puhelin herätti jo seitsemältä töihin lähdön merkiksi, mutta todettiin jotta ei taida olla työpäivä ja lisää unta kuulaan. Tänään sitten Tapion puhelin herättikin kahdeksalta ja varmistin, jotta eikö aikomus ollut olla aamupalapöydässä vasta 9.30 ja niinhän se oli, joten unta jälleen palloon. Kohta täytyi kuitenkin todeta, jotta uni ei tuu, mutta yllättäen kusta kyllä tulisi. Siinä sitten vedettiin heräämistä pidemmän kaavan kautta ja hidastettiin elämää aamutuimaan. Aamupalan jälkeen alkoikin sitten valmistautuminen lentopäivään sekä Nigelin paikkaan lähtöön.

Täällä ei Cocisautoissa komeile joulupukkia

Postimopo

Kotikatu tänä aamuna

Tapio valmiina käskyttämään laiskaa Dobloa

Ajetaan me tandemilla. Ennen Nigelin paikkaan nousua laskeutui yksi varjoliitäjä tien viereen ja pysähdyimme kysymään kelistä taivaalla. Lentäjä oli vasta oppilas ja keli oli hyvä oppilaslennoille, eikä taivaalla muita pilotteja juurikaan näkynyt. Päätimme mennä kuitenkin ylös katsomaan mitä tuleman pitää. Ylhäällä ei juurikaan tuullut ja ainoat tuulen tuiverrukset olivat satunnaisten termojen huokailuja. Koska Agloun keli olisi vasta iltapäivästä kohdillaan, niin päätimme jäädä odottelemaan ilman kiirettä. Vesku bongasi jonkun lentävän rantadyynillä, tosin lento ei kuitenkaan näyttänyt kestävän kovin kauaa. Kohta tämän Veskun bongauksen jälkeen alkoi ylhäälläkin pöhistä ja tuuli voimistui yllättävän nopeaa melko voimakkaaksi, vähän turhankin, jolloin pääsimme siirtyä Aglouhin. Agloussa oli porukkaa maakäsittelemässä, kun tuuli ei ollut vielä riittävän voimakasta lentämiseen. Otimme tandemliitimen esiin ja Vesku aloitteli totuttelemaan vieraaseen liitimeen maakäsittelemällä. Pikkuhiljaa tuulikin voimistui riittävästi, että sinkkusiipiä alkoi lähtemään liikenteeseen. Pian keli oli valmis tandemliitimillekkin ja Vesku starttasi Tapio matkustajana. Vesan ja Tapion toisen lennon aikana tuuli alkoi voimistua yhtä nopeaa, kuin harjanteen päälläkin oli voimistunut. Vesan tultua laskuun Tapion kanssa, oli tuuli jo turhan voimakasta ja merellä näkyi paljon vaahtopäitä liian kovan tuulen merkkinä. Yksi tandemlentäjä tuli laskuun vähän Vesan jälkeen ja siiven kuoletuksessa piti olla kaksi apulaista, kun molemmat näyttivät vetävän omista jarruista. Sinkkusiivillä näytti olevan vaihtelevia tyyliä laskuihin. Yksi tuli speedin kanssa ja pari näytti tulevan korvien avustuksella. Näkyipä siellä joku olevan tuulen riepoteltavana laskeutumisen jälkeen. Lennon aikana on tärkeää seurata aina välillä mitä merellä tapahtuu, sillä merestä voi ennakoida tuulen voimistumista muun muassa vaahtopäiden muodostumista seuraten ja siten välttää liian kovan tuulen aiheuttamat vaaratekijät. Keli-ikkuna oli sen verta kapea nopeasti voimistuneen tuulen vuoksi, että normisiivillä lentäminen jäi tänään välistä.

Varjoliito-oppilas laskussa

Paikallinen menopeli

Paraweittausta

Tapio tekee omia cumuluksia

Kaikki kiva kielletty

Maakäsittelijöitä

Veskulla ja tapiolla oli tänään vihreä päivä

Varjoliitovanhemmuutta

Vesku ja Tapio naatiskelee

Taas kävi munkki. Aglou on lähellä Tiznitiä, joten päätimme poiketa siellä ennen hotellille menoa. Kaupunkiin päästyämme päätimme jättää auton valvottuun parkkiin, koska autossa oli mukana kaikki liitimet ja viiden dirhamin parkkimaksu oli halpa vakuutusmaksu lentovehkeille. Parkkipaikalla oleva mies esittäytti Filipiksi ja oli kovasti juttutuulella. Siinä jutustelun lomassa kovasti kutsui meitä kotiinsa syömään joidenkin kahden muun ystävänsä kanssa. Jätimme kyläkutsun auki ja suuntasimme Vanhan Medinan basaarialueelle. Aikamme kierreltyä päätimme suunnata tuttulle munkkirinkulakojulle tarkistamaan tämän vuoden taso ja onko aika kullannut muistot. Rinkulat olivat juuri niin hyviä kuin niiden muistelikin olevan ja hinta oli edelleen vain dirhamin. Jatkoimme kiertelyä ja jossain vaiheessa Tapio sekä Vesku päätyivät syömään ihmeelliset spaghetti-papuvälipalakeitot. Keittojen aikana alkoi pimentymään ja suuntasimme takaisin basaarialueen alkupäähän. Bongasimme parkkipaikalla samanlaisen kanavarraspatonkien myyjän, kuin viimmevuonna ja täytyihän tämäkin muisto testata. Kanapatongit olivat kokeneet pienoisen inflaation maun suhteen, mutta ei ne hinnalla olleet pilatut, kun olivat euron luokkaa. Autolle palatessamme oltiin taas kovasti vailla kyläilemään, mutta lupasimme palata myöhemmin asiaan jonain toisena päivänä. Filip kertoi olevansa töissä aina kahdeksaan saakka, jonka jälkeen olisimme tervetulleita hänen kotiinsa käymään. Kotikylään tullessa tie tekee muutaman tiukemman kurvin ja kylä aukeaa eteen juuri viimeisen kurvin jälkeen. Tiputtelimme tulemaan vähän reilumpaa vauhtia kotimatkalla ja viimeisen kurvin alkaessa höllensimme kaasujalkaa rajoitusten mukaiseksi. Kuinka ollakkaan, niin viimmeisen hillittömän kurvin takana oli poliisipartio seurailemassa menoa ja meininkiä kylän raitilla. Siinä sitten säästettiin varmaan pari dirhamia ja rullailtiin rauhassa hotellille syömään ja viettämään iltaa. Tänään oli jälleen hyvä päivä, vaikka lentää en ehtinytkään, koska saatiin suunniteltuja tandemlentoja pois alta.