maanantai 30. heinäkuuta 2018

2. varjoliitoreissu Marokkoon, paluupäivä.

Ennen kukkoa ja imaamia. Kentällä piti olla kahdeksan jälkeen, joten herätys oli viiden aikoihin. Kukko kuului heränneen viiden jälkeen ja seuraavaksi läheisen moskeijan imaami aloitti suruvirtensä. Ehkä sitä kukkoa olisi kuunnellut mieluummin. Tämän reissun viimeinen hattivattiveikkaus käyntiin ja kohti lentokenttää ennen auringon nousua. Matka kentälle sujui ongelmitta ja auton palautukseen. Kukaan ei kuitenkaan ollut vastassa parkkipaikalla, joten suunnaksi  kenttärakennuksen autovuokrapiste. Vuokrapisteellä oli toinenkin auton palauttaja, mutta boksi kiinni siitä huolimatta, vaikka aikataulujen mukaan olisi avattu jo reilu tunti aiemmin. Toinen odottelija soitta numeroon, johon tuli soittaa aukioloaikojen ulkopuolella. Numeron toisestä päästä kerrottiin jonkun tuleva reilun puolentunnin kuluttua yhdeksäksi. Toisena vaihtoehtona oli palauttaa auton avaimet postiluukusta, jolloin palauttaessa ei saisi kuittausta auton kunnossaolosta. Meillä oli vakuutus nollaomavastuulla, joten palautimme avaimet luukusta, sillä auton kunnolla ei ollut merkitystä, kunhan renkaat ovat ehjät.

Aamuaurinko sarastaa pikkuvuorten takaa

Saviuuni

Hiililiesi

Kenttäelämää. Auton palautuksen jälkeen suunnaksi chek-in ja laukkujen ruumaan laitto. Kentällä tuntuu jonottaminen ja passin vilauttelu olevan se suurin ajan tappamisen keino. Lopulta kuitenkin pääsimme nousemaan koneeseen ja suuntasimme kohti Köpistä, jossa jatkoimme ajan tappamista. Köpksessä päätimme mennä loungeen tappamaan aikaa. Odottelu sujuikin nopeasti loungen ilmaisine tarjoiluineen.

Laukun matka jatkuu

Loungeiltapalaa


Kertaus on opintojen äiti. Loungesta suuntasimme kohti lähtöporttia ja oikeaa porttia etsiessä infotaululta, selvisi että koneen aikataulu kusee ja takaisin jatkamaan loungen tyhjäämistä tarjoiluista. Lounge meni kuitenkin kiinni ennen koneen lähtöä ja lähdimme palloilemaan lähtöportteja kohti. Vesku kävi ottamassa tupakkakoppia haltuun, niin istuskeli laukkujen perään katsoen. Siinä odotellessa minua lähestyi hymyilevä neiti-ihminen, joka selvästi oli kiinnostunut minusta. Neitillä kuitenkin meni viimemetreillä pupu pöksyyn ja hetken siinä katseita vaihtaen tämä neiti taapersi isänsä sekä äitinsä luokse. Liekö isä rohkaissut, kun hetken juttutuokion jälkeen isänsä kanssa, tämä neiti juoksi kikattaen ja vilkutellen jälleen kohti, tämän saman muutamaan kertaan toistaen.

Ei vaiteskaan

Home sweet home. Päästyämme lähtemään muutaman tunnin myöhässä loppumatka sujuikin ongelmitta. Parkkifirman kuljetusbussissa selvisi, että meidän odotus oli ollut vielä pientä, sillä Thaimaasta tulijat olivat joutuneet odottamaan vuorokauden jollain välietapilla, kun ensin oli tullut pilotin tunnit täyteen ja pakollinen lepoaika päälle. Sitten lähtiessä selvisi koneessa olevan jokin vika ja lopulta oli ilmeisesti jostain lennätetty toinen kone tilalle matkan jatkumiseksi. Loppumatka sujuikin sitten ongelmitta omaan sänkyyn asti.

Laukutkin pääsi perille