Hätäinen pyrähdys. Viimeinen, eli seuraava yö oli aikomuksena viettää Jerusalemissa ja tavarat autoon pakattua aloitimme Jerusaleniin siirtymisen. Ajatuksena oli koukata Kuolleenmeren kautta ja siinä ajellessa bongattiin matkan varrella olevan yksi mahdollinen lentopaikka, jota oli tarkoitus käydä äkkiseltään kurkkaamassa. Katef Shauliin päästyämme huomasimme tuulen olevan juuri suunnaltaan hyvä, vaikkakin heikko. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun kuusi siipeä oli levitettynä ja varusteet niskassa. Tosin siinäkään ei kauaa nokka tuhissut, kun samat kuusi siipeä oli laskupellolla levällään. Alun perin ei ollut enää aikomuksena lentää ja päätös viimeisestä lennosta tuli niin nopeasti, että ei tullut edes mieleen ottaa yhtään kuvaa tuosta startti- eikä laskupaikasta.
Suolaista hommaa. Possuttelun jälkeen suuntasimme kohti Kuolluttamerta ja Ein Gedi Spata. Kylpylän kautta suuntasimme traktorijunan kyydissä syvimmälle, mitä tässä elämässä olin koskaan ollut kuivin jaloin, tai yleensäkkään, sillä ranta oli reilun 420 metriä merenpinnan alapuolella. Ranta oli pitkälti suolakiteiden peittämänä ja ilman sandaaleja oli haastavaa kävellä vedessäkin, sillä suolakiteet pohjassa olivat yllättävän teräviä. Nimestään huolimatta Kuollutmeri on "vain" järvi, ja ilmeisesti jossain vaiheessa Kuollutmeri on erkaantunut Punaisestamerestä. Pohjalaisena tosin ymmärrän tuon nimityksen, sillä onhan meidän moni järvi oikeasti vain tekoaltaita, joten onhan se komiampaa puhua järvestä tai merestä. Niin ja onhan meillä Seinäjoella yksi vuorikin. Kuolleenmeren korkea suolapitoisuus johtuu siitä, että vesi virtaa vain järveen, mutta ei pois järvestä, joten Jordanjoen ja sateiden huuhtomat mineraalit jäävät järveen veden haihtuessa pois. Aikamme kelluteltua sekä aurinkotuolilla pötköteltyä hyppäsimme samaan traktorijunaan, joka tämän suolatun kalmankalpean väkijoukon toikin ja suuntasimme takaisin kylpylään. Kylpylässä oli sulfa-allas, jolla piti olla jotain terveysvaikutuksia. Terveysvaikutusten pitäisi olla positiivisia, mutta muutamat varoitukset kyllä vähän sitä laittoi epäilemaan, sillä koruja ei suositeltu, koska muuttuvat ihmeellisen värisiksi. Altaassa vietetty maksimiaika oli myös määritelty ja lisäksi haju oli kuin koko porukka olisi juonut litra tolkulla maitoa laktoosi-intoleranssista välittämättä.
 |
| Ein Gedin kylpylä |
 |
| Karjavaunussa matkalla suolattavaksi |
 |
| Ilmeisesti saa uida vain oikealle, muu olikin täyttä hepreaa |
 |
| Suolamöykky |
 |
| Mukameri |
Noususuunta. Oltuamme riittävästi pohjalla, suuntasimme kohti Jerusalemia. Jerusalemiin päästyämme kävimme Yad Vashemissa, holokaustimuseossa. Museon alussa oli nähtävillä pienoismalli alueesta ja ensimmäiset asiat tuota pienoismallia katsellessa oli huomiot mahdollisista starttipaikoista ja rinteiden profiileista, mistäköhän johtui? Museo oli vaikuttava elämys ja herätti monenlaisia ajatuksia. Ihmisen pahuus voi mennä uskomattoman pitkälle, mutta uskomattomampaa on se, että sitä pidettiin jopa täysin oikeutettuna ilman mitään väärää. Museossa pyöri videoita, joissa holokaustista selvinneet kertoivat läpi käyneitä kokemuksiaan. Selviämiskertomuksia kuunnellessa voi vain ihmetellä, että miten vahvoja ihmisiä nämä selviytyneet ovat olleet.
 |
| Yad Vashem |
 |
| Historia on hyvä pitää mielessä, ettei kaikki hirveydet tapahtuisi toistamiseen |
Late Night with Finns. Majoituimme hostelliin, jossa sattui olemaan töissä eräs Veskun suomalainen tuttu. Hostellia ei oltu varattu vielä ennen reissua, mutta saimme kuitenkin Abraham Hostellista huoneen lisäpedillä, jonne ahtauduimme. Hieman ahdas huone ei haitannut, koska tarkoituksena oli viettää siellä vain yksi yö ja Hostellilla oli muutoin hyvät yhteiset tilat, joissa voi viettää aikaa monen kirjavan muun väen kanssa. Hostellilla oli yhteiset keittiötilat, jossa olisi voinut valmistaa ruokaa, mutta päätimme kuitenkin mennä katsomaan, josko jostain ruokapaikasta olisi saatavilla vaikkapa kunnon ripuli. Ensimmäinen ruokapaikka löytyi hostellin mainosten perusteella, mutta olipa sen löytänyt moni muukin, emmekä jaksaneet odotella jonottamassa. Päädyimme basaarialueelle jossa oli valinnan varaa ruokapaikoista. Ruokapaikaksi valikoitui kohtuullisella jonolla oleva paikka sillä ajatuksella, että ruokapaikoissa jonottaminen kuitenkin monesti kannattaa, koska usein siihen on jokin hyvä syy, jos ruokapaikka on tyhjillään. Meinasimme syödä naapurikahvilan pöydissä, koska niissä oli tilaa, mutta kohta reipas tarjoilijanainen kertoi, että kyseisissä pöydissä ei voi syödä lihaa. Syytä tarjoilija ei suuremmin avannut, mutta tottahan tuollaiseen käytäntöön on jokin hyvä ja looginen syy, vaikka se ei ihan heti mieleen tulisikaan. Illan aikana tuli pienoinen muuttuja paluulentoa ajatellen, sillä Severi sai viestin lentoyhtiöltä, jossa suositeltiin bookkaamaan lento aiempaan lähtöön tai sitten seuraavalle päivälle. Asiaa selvitellessä tuli ilmi, että paluupäivälle oli lakkouhka kentällä ja tämän vuoksi paluulento jäisi toteutumatta. Finnairin asiakaspalvelusta vahvistettiin lakkouhka, mutta heidän mukaansa vielä tässä vaiheessa ei ole vaikutuksia paluulentoon ja mikäli vaikuttaa, niin ovat yhteydessä. Myöhemmin selvisi, että lakko ei toteudu ja kaikki on hyvin paluulennon osalta.
 |
| Liputuspäivä |
 |
| Muutama muukin liikenteessä |
 |
| Ihme turisteja |
 |
| Menorah ja Jaakobin paini |
