Varjoliitoreissu Tanskaan, kotiinpaluu

Ilman muuta. Viimeiselle päivälle ei ennusteet luvanneet lennettävää, joten päätimme käydä kiertelemässä uusia mahdollisia lentopaikkoja tulevaisuuttaa ajatellen. Lähdimme liikenteeseen leirin purettua ja kaiken ängettyä autoon, myös patjan, jonka Tapio oli reissun aikana ostanut nostaakseen telttansa tähtiluokitusta. Eräälle lentopaikalle saavuttuamme, olisi ollut ehkä pieni mahdollisuus lentämiseen, mutta asiassa oli pari muutakin muuttakin muuttujaa, kuin tuuli. Starttipaikalle oli parkkeerannut lehmäparvi. Ikäni maalla asuneena ja useamman kerran navetassa käyneenä voisin väittää, että nämä lehmät eivät olleet ainakaan lentokeliä odottamassa. Jos lehmillä olisi siivet, niin varmasti lentäisivät, mutta kun ei ole, niin uskoakseni ihan vaan asiaa protestoidakseen päättivät, ettei muukkaan lennä vaikka siivet oliskin.

Pari nautaa

Viimeisen päälle vihreitä arvoja

Maalla, merellä mutta ei ilmassa. Matkalla satamaan, pysähdyimme aamupalalle johonkin pikkukylää. Palvelu ylitti kyllä kaikki aiemmat tähän astisista, sillä työntekijä lähti meidän takia tekemään lisähankintoja aamupalapöytään. Työntekijä tuli myös aamupalan aikana jutustelemaan asiakkaiden pöytiin ja siinä jutustellessä puhe kääntyi jossain vaiheessa hylkeisiin. Liekö yksi seurueemme jäsenistä muistuttanut jollain tavalla mursua? Mukavan aamupalatuokion jälkeen suuntasimme kohti satamaa tarkoituksena päästä Ruotsin puolelle. Satamassa laivaan pääsyä odotellessa oli varsin erikoinen näky. Erään autokunnan kaiffari oli päättänyt pitää oman joogatuokion. Sen vielä jotenkin ymmärrän, että mies hakeutuu joogatunnille, jossa suurin osa yleensä on naisia, mutta että joku alkaa jumppaamaan ihan omaksi iloksi keskellä satamaa. Siinä menis varmaan Freudillakin sormi suuhun asiaan selitystä keksiessään.

Vasemmalla jumpparellu

Ei ny ihan Viikkari, mutta kelluu kuitenkin

Kiva kun opaste alkaa heti pään aukomisella

Heja Sverige. Muutaman tunnin laivamatkalta ei löytynyt tax freeta, mutta saman asian varmaan ajoi kallis ja kyseenalainen ruoka. Satamasta suuntasimme kohti Tukholmaa, mutta aikomuksena oli vielä yöpyä jossain ja ehtiä vasta seuraavan päivän laivaan. Matkalla puntaroimme erilaisia vaihtoehtoja ja teltassa vietettyjen öiden määrä alkoi olla sillä tasolla, että kaikki oli valmiita satsaamaan sisämajoitukseen. Tukholmaa kohti ajellessa kartoitimme eri vaihtoehtoja ja päädyimme yöpymään Jönköpingissä. Esittelyistä saimme kuvan, että kyseessä olisi astetta tasokkaampi majoitus huvilassa, mutta paikalle saavuttua totuus valkeni, mökki leirintäalueellla. Mökistä löytyi kaikille peti ja tilaakin oli kuitenkin enemmän kuin teltassa. Nukkumaan mennessä oli tarkkailussa sääennusteet ja mietinnässä läheinen lentopaikka, mutta ennusteet sen verta epävarmoja aikataulu sellainen, että aikaa olisi ollut lähinnä lyhyeen pyrähdykseen, joten päätimme jättää lentohaaveet seuraavalta aamulta. Aamun valjettua katselimme vähän leirintäalueen ympäristöä ja ihan leirintäalueen lähellä oli lupaavan näköinen törmä, mutta koko matkalta oli kieltokylttiä reunan sortumavaarasta, joten lentäminenkään tuskin olisi luvallista tai ainakaan starttaaminen. Lähdimme ajelemaan kohti Tukholman satamaa ja reitti vei yhden starttipaikan alapuolelta, josta näkyi juuri lähteneen pari siipeä ilmaan. Hetken ehdimme seurata siipiä ja liekö keli kuitenkaan ollut ainakaan vielä kohdillaan, kun liitimet eivät näyttäneet saavan lisää korkeutta tuona aikana.

Ruattalaasta lunta kesällä

Kyllä tuolle radalle jo tarvitaankin golfkärryt

Naapurilla oli melkein punainen tupa, mutta ei niilläkään perunamaata ollu

 Ei vissiin ainakaan varjoliitäjä

Tarkoittaako alin symboli hammasharjakieltoa?

Hiio hoi, ruokaa horisontissa. Matka satamaan sujui leppoisasti ja nyt auto ei säikähtänyt laivaan menoa, kuten Tapion auto Turussa. Hyttiin päästyä pieni voimien keräily ja seuraavien peliliikkeiden kartoitus, eli mihin syömään. Edellisenä iltana varattiin(takuttiin) laivalippu, mutta ruokailut jätettiin vielä auki. Buffee oli täynnä, joten sinne ei enää päästy ja myöhäisen ajankohdan vuoksi ei muutkaan paikat enää olleet kauaa auki. Päädyimme a'la carteen ja siinä ruokalistaa selatessa sikahintaisista annoksista, päätimme tarjoilijan ehdotuksesta ottaa vielä törkyhintaisen alkuruokabufeen. Pöydän antimia tutkiessa lappasimme lautaselle koko rahan edestä hirvenlihaleikkeleitä, ostereita ja kaikkea ihmeellisyyksiä mitä ei niin tunnistanutkaan. Alkuruuista alkoi olla jo niin täynnä, että pääruuan jaksaminen alkoi vähän huolettaa, mutta onneksi tilaamani kallis hampurilainen oli niin pieni, ettei mitään hätää jaksamisesta parista alkuruokasantsista huolimatta. Siinä syödessä ei pidetty mitään kiirettä ja parissa muussa pöydässä käytiin korttilaitteen kanssa pyytämässä maksut heidän vielä syödessä. Tämän jälkeen ravintolan tarjoilijatkin alkoivat tekemään lähtöä, kunnes paikalla oli vain yksi pyyhkimässä pöytiä. Ruuat syötyä odottelimme hetken ja mietimme koska meiltä tullaan lunastamaan korvaus syömästämme ruuasta. Päädyimme ratkaisuun kysyä pöydän pyyhkijältä, että onko paikka menossa kiinni ja näinhän asia oli. Tämän jälkeen tiukka kysymys "täytyykö meidän lähteä?". Ikävä kyllä saimme pyynnön poistua ravintolasta ja harmittelimme keskenämme sitä, että kalliit ruuat jäi maksamatta paikan mentyä kiinni. Ihan turhaa tuli vedettyä kaksin käsin jättikatkarapuja ja simpukoita. Aamusella Turkuun saavuttua suuntasimme hakemaan Tapion autoa korjaamon pihasta, jonka jälkeen palautimme vuokra-auton. Matka Seinäjoelle taittui kepeästi väsyneiden kanssamatkaajien kuorsauksen säestyksellä ja lopuksi voi todeta, että parin vuoden kuluttua voi suunnitella seuraavaa reissua Tanskaan, koska siellä on aina lennettävää, paitsi silloin kun itse menee sinne. Ekalla reissulla yksi lentopäivä, toisella yksi melkein lentopäivä. Nyt kuitenkin oli parikin lentopäivää, joten ehkä joskus vielä jopa koko viikko.

Kohta liitäjiä laineilla

Tuolla reissu piti toteuttaa

Retkeily vaatinut veronsa