Flying Viking: 2. varjoliitoreissu Marokkoon, matkapäivät

Kaksin aina kauniimpi. Perjantain työpäivän päätteeksi lähdettiin Tapion kanssa ajelemaan kohti Etelä-Suomea. Lentokentällä piti olla lauantaina kuuden aikoihin, niin Tapio oli sopinut yöpaikan tynkäyölle. Matkaan lähdettiin lumisateessa yhden pysähdyksen taktiikalla, joka oli toimiva ratkaisu, koska tarkoituksena oli päästä nopeasti perille ja maksimoida lyhyet unet. Majapaikkaa lähestyessä Tapio yritti tavoitella majapaikan isäntää, mutta numeroon ei saatu yhteyttä. Kurvasimme kuitenkin rohkeasti perille asti ja pihaan saavuttuamme tilanne näytti siltä, että käykö kuten eräälle pariskunnalle jouluna jokunen vuosi takaperin, jotta majatalossa ei ole tilaa ja päädytään tallin puolelle. Isäntää ei tavoitettu, mutta paikalla oli kuitenkin hilpeä seurue ja meille järjestyi petipaikka kulmasohvalta.

Jotenkin ei ollu haastetta irtautua näistä maisemista

Kaksi onnellista matkamiestä

Aikainen lentäjä lennon nappaa. Muutaman tunnin unien jälkeen suuntasimme vähemmän pirteinä kohti lentokenttää. Auto parkkiin ja kohti terminaalihoitoa. Terminaalin automaateista saatiin pakaaseihin tarrat ja sitten suuntasimme erikoismatkatavaroiden luovutuspisteeseen, jonka jälkeen odottelimme Vesaa saapuvaksi. Veskun saavuttua suuntasimme kohti turvatarkastusta ja siinä jonossa sitten selvisi, että automaatti ei tulostanutkaan boardingkortteja, joten takaisin automaateille. Pääsimme takaisin jonottamaan turvatarkastukseen, joka sujui jälleen kerran ilman kumihanskoja, alkoikin turvatarkastuksen jälkeen haahuilu boardingia odotellen. Vessassa käydessä kuulin hyvän isän ja pojan välisen keskustelun. Poika meni boksin isän kanssa ja isä kysyi, että onko pojalla pitkät kalsarit. Pojan vastattua ettei ole, tuumasi isä että hyvä. Poika kuitenkin pian korjasi asian, että onkin pitkät kalsarit ja isän ollessa epäuskoinen, tuumasi poika jotta katso vaikka. Isän reaktio oli perinteisen miehekäs "no huh huh, kylläpä se on nyt". Niin siitäkin asiasta päästiin yli miehisellä tavalla. Jos tilanne olisi ollut toisin päin, niin luulen että olisi ollut perhepalaverin paikka, tai mies olisi saanut tiukkaa ohjausta tulevaisuutta varten. Aika meni yllättävän nopeasti ja päästyämme oikealle portille, ei tilannetta keventänyt tokaisuni, että ehdittiin vaan. Virkailijanaiselta tuli välitön sivallus, että pitäisi olla hyvissä ajoin, eikä näin viimetipassa. Oliskohan miesvirkailija kuitannut tilanteen huh huh kommentilla?

Kööri koolla

Niin vaan ehdittiinkin

Edessä tulevaa jännittäen. Ensimmäinen lento oli Helsingistä Osloon, josta jatkolento Agadiriin. Oslon kentältä oli viimeksi vähän heikot kokemukset, kun laukun kokoon puututtiin ja väkisellä vaadittiin 50 euroa. Laukku ei kuulemma voinut olla ok Helsingistäkään lähtiessä ja selitykset olisivat turhia. Nyt sitten päätin, että euroakaan en jätä Oslon kentälle ja parin tunnin odotusta varten oli eväät hankittuna. Siinä sitten syötiin lohiruisleipiä odotellessa jatkolento. Koneeseen päästiin tällä kertaa ilman ylimääräisiä maksuja ja sitten alkoikin viiden ja puolen tunnin koneessa istuskelu.

Oslon kentältä näkymää

Paremmat retkieväät

Norjalaista käänteispsykologiaa

Liidinreppukin pääsi jatkolennolle

Hinausjono Oslon kentällä

Pala Afrikkaa

Hallittu kaaos. Agadiriin päästyä ja kuponkien täytön jälkeen saimme kentältä auton, jonka jälkeen suuntasimme kaupan kautta kohti majapaikkaa. Liikenne oli melkoista kaaosta ensialkuun katsottuna, mutta se oli kuitenkin yllättävän sujuvaa. Oikeastaan aika pian ajaessa tuli fiilis, että tätähän on ollut oikeastaan ikävä, jos olis tiennyt tätä ikävän olevan. Kaikki ei ole niin tarkaa ja liikenteessä näkyy niitä ylilastattuja autoja tai lava-auto, johon on pakattuna pari nautaa, ei siis naisia vaan niitä eläimiä. Yösijan epävarmuus on ollut tämän reissun teemana, joka jatkui edelleen. Meitä ei osattu odottaa vielä saapuvaksi ja siinä sitten omistajien puhuessa vain ranskaa, tuli heidä tytär tulkkaamaan ja selvittämään tilannetta. Tapiolla oli onneksi tulostettuna sähköpostikeskustelu, jota Tapio oli käynyt sujuvalla googleranskalla. Jostain syystä meitä odotettiin saapuvaksi vasta 14. päivä, mutta meille kuitenkin löytyi sijaa tästäkin majatalosta, eikä vieläkään tarvinnut mennä tallin puolelle. Asetuttuamme tavaroinemme, oli seuraavaksi ohjelmassa ruokapöytään asettuminen. Lämpimän hyvän ruuan syötyä kävimme vielä pyörähtämässä Damienin hotellilla, jossa tutut kasvot ottivat vastaan iloiten tapaamisesta vuoden tauon jälkeen. Sitten saikin kohta jo siirtää päätä tyynyä kohti ja jättää vasta aamuun päivän suunnitelmien tekemisen.