2. varjoliitoreissu Marokkoon, päivä 6.

Valmiiseen pöytään. Aamulla herätyksen soidessa kahdeksan aikaan, ei kuulunut suihkuruletin pyörivän, joten liekö muutkin suunnitelleet suihkukäynnit illalle? Toimivan suihkutaktiikan luomiseen taitaa mennä seuraavat pari päivää. Aamupalalle mentäessä saimmekin mennä valmiiksi katettuun pöytään, kun yleensä on saanut odotella reilun tovin aamupalaa. Liekö sitten pidetty sen verta kovaa meteliä, että meidän herääminen oli huomattu ja osattu odottaa aamupalalle saapuvaksi. Aamupalalla näytti olevan Italialaisetkin, joten illasta veikkaisin olevan suihkuruletin käynnissä. Italialaiset aikoivat mennä rantadyyneille, joten luultavasti siellä on ripakopallinen muitakin ja sitten tulee ahdasta. Koska tuuli oli ennusteiden mukaan liian reipasta harjanteen päälle, niin se oli poissa pelistä ja parhaat mahdollisuudet lentämiseen oli meren rannalla. Päätimme lähteä eri paikkaan kuin sapasmaan väki, paikkaan jossa edellisellä reissulla kävimme lentämässä reissun ekan lennon.

Kotikadulla oli rauhallinen aamu

Se lentää ketä ehtii. Päästyämme lentopaikalle, oli ilmassa yksi siipi ja muutama varjoliitopilotti tarkkailemassa keliä. Tuuli oli reipasta ja tuli hieman rannan myötäisesti, mutta ei kuitenkaan liiaksi. Aikamme seurattua tilannetta, alkoi Vesa valmistautumaan lentoon lähtöön. Tuuli oli selkeästi voimakasta, kun ilmassa ollut pilotti lähti toiseen lentoonsa rannalta, kiiveten rinnettä nostoaluetta kohti liidin lentotilassa. Vesku kuitenkin ponkaisi taivaalle penkereen ylhäältä ja kohta Vesku jo kikkaili ilmassa. Toinen pilotti näytti tulevan kohta rannalle laskuun kerien ja kierien tuulen tempaisten liidintä taaksepäin kuoletuksen aikana. Kiivettyään ylös, kertoi tuo pilotti tuulen kiihtyneen liiaksi hänen siivelleen. Vesku kuitenkin jatkoi kikkailujaan ja laskeutui lopulta myös rannalle. Muut pilotit luovuttivat ja lähtivät pois rannalta todeten tuulen liian kovaksi. Dyynipaikka näkyi meidän lentopaikalta, ja välillä dyyniä tarkkaillessa näkyi siipiä olevan ylhäällä tehden pieniä pyrähdyksiä ilmassa. Päätimme lähteä käymään dyynipaikassa pyörähtämässä kotimatkan varrella. Lähtiessämme ajamaan pois lentopaikalta pientä heikkokuntoista kivitietä, tuli vastaan letkassa ripakopallinen autoja. Tie oli sen verta kapea, että mäki oli pakko peruutella alas risteykseen saakka, jossa oli tilaa ohitukseen. 

Lentääkkö vai eikö lentää

Vesku kurvailee

Tuulen viemää. Dyyneille tultuamme, tekivät viimeisetkin jo lähtöä ja tuulen suunta vaikutti olevan sen verta pielessä, että dyyni ei kanna riittävästi. Aikamme dyynillä haahuiltuamme päätimme mennä takaisin aiempaan paikkaan, sillä nyt siellä näkyi olevan useampi siipi ilmassa. Päästyämme takaisin aamuiseen paikkaan, oli ilmassa pikkusiipiä ja acrosiipiä. Tuuli oli edelleen voimakasta, joten normisiivillä ei ollut asiaa ilmaan. Tapio kyllä kokeili, mutta kohtalo oli sama, mitä monella muulla jonkin ajan kuluttua, tuuli vei miestä kuin märkää lapasta kuivausrummussa. Joku oli matkassa flipflopeille ja mahtoi tuntua varpaiden välissä mukavalta, kun juoksi pusikossa tuulen tarttuessa siipeen turhan voimakkaasti. Pikkuhiljaa väki väheni ja lopulta  mekin lähdimme kohti hotellia.

Tandemtuulimittaus

Marokkolaiset lentokengät

Ilmeisesti dyynipaikassa ei saisi lentää

Kotiseutukierros. Hotellille tultua teimme turistikierroksen kotikylässämme ennen ruokaa. Myös kotikylästä löytyi munkkipiste, joka täytyi testata heti. Kotikylän munkit eivät kyllä yhtään hävinneet Tiznitin munkeille ja nyt ei tarvitse enää lähteä naapurikaupunkiin syömään munkkeja. Munkkirinkuloiden jälkeen seurasimme paikallisen puusepän töitä ja juttuihin tuli Ali Baba juttujen saattelemana joku Ahmed. Jos saisin jokaisesta Ali Baba-jutusta munkin, niin viikossa olisi diabetes hankittu. Ahmed kertoi kuinka Jimi Hendrix oli ollut joskus Mirleftissä viettämässä rokkarielämää hippityyliin. Ahmed oli joku paikallinen kiinteistömoguli, joka omisti muun muassa hotellikiinteistömmekin. Kovasti selitti missä sen toimisto on ja toivotteli tulemaan juttusille jos tarvitaan huoneistoa. Eipä Ahmed tainnut tajuta, että jututti persaukisia varjoliitäjiä. Jatkoimme kyläkierroksen loppuun, jonka jälkeen menimme syömään hotellille. Italialaisia ei jostain syystä näkynyt ja ilta hotellilla oli rauhallinen, eikä suihkuruletti pyörähtänyt illallakaan käyntiin. Ehkäpä suihkuveden loppuminen säikäytti ne, eivätkä uskalla enää käydä hotellilla suihkussa? Tähän mennessä ei päivääkään, etteikö joku ole lentänyt. Tänään oli pikkusiipien keli, mutta huomiselle on luvattu hyvää lentokeliä harjanteelle, ehkäpä huomenna se kolmio?

Kotikylän munkkipiste

Varjoliitoapteekki?

Hattivatti

Viikon duunit

Aurinko, kuu ja tähti