Flying Viking: 2. varjoliitoreissu Marokkoon, päivä 10.

Hattivattiveikkaus. Ajanvietteenä ajaessa meillä on ollut hattivattiveikkaus. Ensin määritellään matka ja veikataan matkalla esiintyvien hattivattien lukumäärä. Veikatun lukumäärän voi tuplata ennen veikatun määrän täyteen tulemista. Mikäli kaikki arvaa väärin, niin veikataan montako hattivattia esiintyy tietyssä paikassa. Vain tiestä 50 metrin säteellä olevat hattivatit lasketaan. Epäselvistä tapauksista voidaan ottaa yksi yhteisesti sovittu optiovatti, joka voidaan laskea lopuksi, jos jää yhtä vaille. Peli on lisännyt huomattavasti liikenneturvallisuuttakin, koska ennen kisaa hurautettiin hattivattikylien läpi huomattavasti reippaammin ja nyt madellaan, että kaikki hattivatit tulee bongattua. Aamulla lähdimme Nigelin paikkaan, jossa tuuli liiaksi. Tämän jälkeen tarkastimme rantadyynin lähellä olevan nurtsirinteen, koska ennusteiden mukaan aamusta oli vielä lennettävää ja iltapäivästä tuulisi taas jo liikaa. Saavuttuamme oli tuuli liian kovaa, joten odottelimme tuulen asettumista ennusteiden mukaiseksi. Tuuli tyyntyikin, mutta tuuli tyyntyi kerrasta liian heikoksi. Päätimme käydä katsomassa uudestaan Nigelin paikassa, josko tuuli olisi tyyntynyt siellä sopivakai, mutta ei ollut. Viimeisenä mahdollisuutena oli Aglou, jossa oli monena päivänä tullut lennettävää.

Laskuvesi aamusta

Oppilaskeli. Agloun rannalle tultuamme oli tuuli vielä heikkoa. Paikalla oli lähinnä oppilaita, jotka ottivat possuliukuja loivalla rinteellä sekä maakäsittelivät harjanteen päällä. Merellä alkoi näkymään merkkejä tuulen voimistumisesta ja otin omat varusteet esiin maakäsittelyä varten. Kohta saatuani siiven ylös alkoi väkeä starttailemaan ja nippa nappa nousivat vähitellen ylöspäin. Maakäsitellessä olisi koko ajan tehnyt mieli startata, mutta Veskulla sekä Tapiolla oli ajatuksena ottaa muutama tandemlento, joten vielä ei voinut lähteä. Kohta Tapio jo huikkikin radiolla, että missä menee avustaja, joten siipi alas ja ruusulle, jotta tilaisuuden tullen on kaikki valmiina lentoon lähtöä varten. Vesku starttasi tandemilla Tapio kyydissään sinkkusiipien sekaan ja korkoja saatuaan riittävästi palasivat laskuun starttipaikalle. Laskuun tullessa oli tuuli kiihtynyt niin kovaksi, että toista lentoa oli turha haaveillakkaan. Lennettävän keli-ikkuna oli noin 15 minuuttia liian tyynestä liian voimakkaaseen. Matalassa päässä pukattiin vielä oppilaita loivaan rinteeseen, mutta kohta jo näkyikin, kuinka joku oppilas meni tuulen riepoteltavana pitkän matkan maata pitkin raahautuen. Yllättävän kovaan keliin laittoivat vielä oppilaita ilmaan, niin kai niitä heroja maailmalle hierotaan.

UV-tiimaa siiville

Oppilaan juoksuharjoittelua

Terassitreenit. Hotellille saavuttuamme kurvasi parin päivän takainen tuttavuus Ahmed mopolla kännissä kuin käki paikalle. Taas Ali Babat raikasivat ja kättelyt eivät riittäneet, vaan mentiin ranskalaisittain poskisuudelmin. Hotellin sisälle päästyä oli edessä jälleen hiekan tyhjäys siivestä ja valjaista painon minimoimiseksi paluulentoa varten. Hiekkojen tyhjäyksen jälkeen alkoi taas puntarirumba laukkujen kanssa, että mitä laittaa kumpaanko laukkuun. Tullessa oli molemmat laukut vajaita, joten vehkeiden pakkaaminen meni melko kivuttomasti. Pakkailujen jälkeen veimme auton siivottavaksi läheiselle huoltoasemalle. Auton sisä- sekä ulkoputsaus oli yhteensä viisi euroa, liekö tuolla hinnalla saa Suomessa muuta kuin renkaiden pesun. Autoa hakiessa huoltoaseman mekaanikko kysyi, että haluaisimmeko ostaa häneltä hasista. Oli näköjään täyden palvelun huoltoasema. Edellisellä kerralla kukkaa oli tarjolla joka väliin, mutta tällä reissulla tuo tarjous oli vasta toinen. Ensimmäinen tarjous oli parkkivahti Filipiltä, joka kutsui meitä kylään. Olimme lähdössä parkkipaikalta, niin Filip tuli vielä koputtelemaan ikkunaan ja kysyi, että haluammeko polttaa hasista. Palautimme myös Damienille lainassa olleen tandemsiiven ja moikkailimme reissun päätteeksi. Huomenna onkin sitten ohjelmassa paluu Suomen kevääseen. Tapio kuuli jossain vaiheessa reissua, että Suomessa on satanut lunta, jonka jälkeen Tapion on murehtinut, jotta kuinkahan se kotoväki on pärjännyt kinosten keskellä ja onkohan kukaan päässyt sinne tekemään lumitöitä.