Flying Viking: 2. varjoliitoreissu Marokkoon, päivä 1.

Odottavan aika on pitkä. Aamupala oli ilmoitettu olevaksi aamuisin 8.30-10 ja herätys oli ajastettu kahdeksaksi, jotta päästään pelipaikoille mahdollisimman aikaisin. Luvattuun aamupala-aikaan keittiö näytti pimeältä ja meillä oli vahva epäilys, että saattaa mennä tovi jos toinenkin aamupalan saamiseksi. Omistajien tytär heräili yhdeksän jälkeen ja pahoitteli viivästystä, kun eiliset hotellissa pidetyt syntymäpäiväjuhlat olivat menneet pitkäksi. Tapio oli käynyt jo syömässä ensimmäisen erän aamupalaa naapuriravintolassa. Odottelimme aamupalaa, mutta se ei hoitunut ainakaan samalla kaavalla, kuin Manulle illallinen. Aamupala täytyi tilata keittiöltä ja kohta sen jälkeen tuotiinkin pöytään pöperöä. Aamupalan yhteydessä selvisi, että hotellin johtaja oli myös varjoliitäjä ja suunnitteli lentopäivää Aglouhin.

Kattoterassia

Lämminvesivaraaja

Liekö putket vedetty naapurin mittarista, kun seinässä olevat putket tukittu

Huone sekä vessa +suihkutila.

Näkymä kattoterassilta

Ilmojen valtiaat. Suuntasimme kohti Aglouta ja Nigelin paikkaa lähestyessä näkyi liitimiä taivaalla, joten päätimme koukata Nigelin paikan kautta. Päästyämme ylös, tapasimmekin välittömästi Damienin, joka oli lentänyt sille päivää jo pari tuntia. Keli oli vaihtelevaa, kun tuuli oli heikkoa ja lentäminen oli termojen etsimistä. Siinä muiden lentämistä seuraten, kantautui ruohon tuoksu, mutta ei sen vastaleikatun. Damien kertoi Agloussa olleen aamusta hyvä lentokeli päällä, joten päätimme siirtyä sinne ottamaan alkulämpöjä reissulennoille. Aglouhin päästyämme oli paikalla muita lentäjiä reilusti, joka näytti lupaavalta lentämisen suhteen. Rupesimme melko pian levittelemään varusteita ja valmistautumaan lentoon lähtöön. Alkuvalmisteluja tehdessä Tapio huomasi, että yksi punos oli jäänyt irti, kun Tapio oli vaihtanut karabiineissa olevia kumilenkkejä, joten siinä vaiheessa, kun Tapio pääsi ilmaan, oli itselle kertynyt Veskun kanssa jo tovi tiimaa. Lähdin ilmaan sillä ajatuksella, että ensimmäinen lento on lyhyt lämmittelypyrähdys, mutta keli toimi niin hyvin, jotta vei mukanaan. Valmistelutkin olivat lyhyen lennon mukaiset ja nälkä pakotti tulemaan laskuun puolentoista tunnin jälkeen. Eväät syötyä oli kaikin puolin hyvä olo ja alkoi puntarointi, että ottaakko uusi lento vai olisiko se siinä tältä päivää. Päivästä oli jo tässä vaiheessa hyvä maku, niin tyydyin hetkelliseen maakäsittelyyn ja siiven pakkaamiseen. Parhaimmillaan ilmassa oli reilu 30 liidintä ilmassa ja nälkäisimmät jäivät vielä lentämään meidän suunnatessa kohti hotellia.

Lipuista hyvä tarkistaa tuulta

Nigelin paikkaa lähestyessä

Parkkialueen laajennus

Pyörätuoli ei ole este varjoliitämiselle

Maisemaa altaan yli

Eväskauppa

Muitakin päätynyt lentämään

Torilla tavataan. Sunnuntaisin on naapurikaupungissa pistettynä tori pystyyn ja päätimme käydä päivän päätteeksi kurkkaamassa torimeininkiä. Torin tarjonta oli yhtä ihmeellistä kuin viimeksikin ja muistutti lähinnä jotain rompepäiviä kotomaassamme. Basaarialueella pyörähtäessä tuli jälleen Ali Baba mainintoja rosvoineen, johon sain kuitattua, että menetin 38 ja vain nämä kaksi on jäljellä. Rahan arvo on täällä noin kymmenesosa, mutta yllättäen nuukuus iskee joissakin asioissa. Vessakäynti olisi maksanut yhden dirhamin, mutta jos kerran voi kusta ilmaiseksi tien varrella, niin päätimpä olla käymättä kusella ja säästää valtavat 10 senttiä. Samoin muuten keploteltiin itsemme muutaman kymmen sentin parkkimaksustakin, ihan vaan nuukuuttamme. Päivä oli hyvä päättää kunnon ruokaan hotellilla ja ei voi olla kuin tyytyväinen lentopäivään.