Eksynyt lammas. Aamulla oli aikomus olla aamupalapöydässä yhdeksältä, joten herätys oli kahdeksan aikoihin. Veskulla on eri huone ja siinä Tapion kanssa mietittiin, että pitiköhän Vesku käydä herättämässä, kun Veskua ei näkyny eikä kuulunu. Veskun ovea käytiin koluuttelemassa muutamaankin kertaan, mutta mitään ei kuulunut. Siinä jo tuli mieleen, että pitääskö huolestua vai lähdetäänkö aamupalalle. Kohta Vesku ilmaantuukin toisesta naapurihuoneesta ja aamupalalle ei kuulemma ihan heti ehdi. Siinä sitten Tapion kanssa suunnattiin aamupalapöytään miettimään päivän kuvioita kuntoon. Tapion kanssa saatiin syötyä aamupala, eikä Veskua vielä näkynyt, niin pyörähdettiin torilla, joka on aina maanantaisin kotikaupungissamme. Montaa askelta ei ehtinyt mennä, kun alkoi jo Ali Baba- kutsut kuulumaan ja kovaa houkuteltiin ostamaan perintöhopeoita. Paikallisen lihakaupan edessä oli kanoja häkissä, josta sai valita mieleisensä siipiveikon, joka punnittiin tiskillä ja vietiin seuraavaksi takahuoneeseen iloisesti kotkottavana. Takahuoneessa kotkotus loppui kuin kanan lento ja kana vaihtoi isäntää tiskille palattuaan. Hotellille palatessa kello lähestyi jo puolta päivää ja menimme jälleen herättelemään Veskua uudelleen.
 |
| Kotikylän markkinat |
 |
| Kanat menossa paikalliseen Atriaan |
 |
| Marokkolaista aamupalaa |
 |
| Berberiversio rotantappobootseista |
 |
| Ainakin on tuoretta lihaa |
 |
| Paikallinen seppä |
Ylösnousemuksen ihme. Veskukin sai herättyään nautittua aamupalan/brunssin ja lähdimme Nigelin paikkaan ennusteiden perusteella. Matkan varrella keli näytti heikolta, mutta perille päästyä näkyi taivaalla liitimiä pitkälle toista kymmentä. Tapion kanssa saimme nopeasti varusteet kuntoon ja startattua ilmaan. Eilen tuli juotua liian vähän ja virtsa oli kuin turkkilaista vuorokauden haudutettua Liptonia. Tämän päivän tankkauksesta huolimatta olo oli vähän heikko, joten otin valjaiden taskuun vesipullon lennolle nestetankkausta varten. Tuuli oli kuitenkin sen verran heikkoa, että lento meni jatkuvaan termokuplien etsintään ja reilun puolen tunnin kuluttua olinkin jo valmis tulemaan laskuun muiden mukana. Vaikka eilen oli enemmän pilotteja ilmassa, niin eilen sai kuitenkin rauhassa cruisailla lokkien perässä niiden merkaten nostokohdat ja kaikille oli tilaa pitkällä rannalla. Tänään kuitenkin keli oli matalaa Nigelin paikassa ja kaikki taistelivat samoista termoista, niin välillä piti olla tarkkana seuraten missä muut menevät. Itse päätin pysyä eri päässä harjannetta, kuin pääporukka, jotta saisi paremmin hyödynnettyä termoja. Nyt termoissa oli paremmin tilaa toimia, kun meitä oli vain kolme liitäjää samoilla termoilla. Kelin loputtua alkoikin väki sorvailemaan itseään laskuun sopivan harvakseltaan, että laskupellolle ei muodostunut ruuhkaa ja ne, joilla oli riittävästi korkoja, tekivät toppareita starttipaikan viereen. Myöhemmin lähti toinen aalto liitäjiä ilmaan, mutta puolen tunnin jälkeen oli laskupellolla ruuhkaa termojen taas tauottua. Siinä sitten odotellessa harkittiin uimaan menoa, mutta aallot oli sen verta kovan näköösiä, että päätettiin säästää Marokon merivoimien resursseja.
 |
| Lentokokis |
 |
| Väki valmistautuu |
 |
| Nyt ne odottaa |
 |
| Nyt ne lähtee lentoon |
 |
| Nyt tuloo laskuun |
 |
| Näkyy olevan muitakin aaseja liikenteessä |
Jälkipelit. Illasta mentiin sitten hotellille pureksimaan päivän lentoja sekä lämmintä ruokaa. Alkusalaatin erikoisuutena oli mustekala, joka maultaan ei kyllä eronnut paljoakaan tonnikalan mausta. Iltaruuan jälkeen kävimme vielä hakemasta Damienilta tandemsiiven lainaan Veskulle, sillä aikomuksena on jonain päivänä saada muutama tandemlentokin tehtyä. Huomisen pelikuvioiksi hioutui Damienin ehdotuksesta aamupäivästä Nigelin paikkaan ja siitä siirtyä iltapäivällä Aglouhin tuulen mahdollisesti voimistuttua. Damienin luota palatessa vastaan tuli vuoden takainen sankari, joka oli sinällään valmis putoushamo, iloisesti tervehtien ja leveä lähes hampaaton hymy kasvoillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti