Flying Viking: Varjoliitoreissu Marokkoon, päivä 8.

Viikko täynnä. Nyt on takana viikko saapumisesta ja lentopäiviä on takana viisi päivää seitsemästä. Yllättävän rankaksi tuo lentäminen käy, kun sitä tekee useamman päivän peräkkäin. Tänään oli melko nuutunut olo jo aamusta, niin tein päätöksen toimia vain kuskina, kun kunnon pilviäkään ei näyttänyt taivaalle muodostuvan. Muutenkin ilmassa näytti olevan mereltä tullutta kosteutta, kun koko ilman näytti täyttävän kevyt utu. Lähestyessämme kotirinnettä näytti ilmassa olevan yksi liidin, sekin huonolla menestyksellä. Kävimme pohjoisempana tutustumassa uuteen takeoffiin, mutta emme jääneet sinne, vaan suuntasimme takaisin kohti kotinyppyläämme. Päästyämme perille, näimme taivaalla olevien liitimien pysyvän ilmassa vaihtelevalla menestyksellä, olisiko johtunut ilmassa olevasta kosteudesta, mutta kunnon nosteita ei näyttänyt muodostuvan, tai ainakaan löytyvän. Takeoffilla huomasi, että termiikkien aiheuttamat puuskat harvenivat ja ilma tyyntyi täysin taivaalle muodostuneen pilvikaton johdosta.

Kilppari oli eksyny 300 metriä korkean nyppylän laelle.

Varjoliito, connecting people. Odottelimme takeoffilla kaikessa rauhassa muiden varjoliitäjien kanssa. Varjoliito on jo itsessään hieno laji, mutta se vie lajin vielä seuraavalle tasolle, että ainakin oman kokemukseni mukaan kaikki maailmalla tapaamani pilotit ovat sosiaalisia ja todella ystävällisiä. Kaikkien kanssa on ollut helppoa keskustella ja lentopaikat paremmin tuntevat ovat kertoneet hyviä vinkkejä juuri kyseiseltä lentopaikalta, eikä kukaan ole pantannut omaa tietotaitoaan itsellään. Yhteisöllisyys on ainakin maailmalla pilottien keskuudessa isoa. Esimerkiksi toissailtana, kun oli norjalaisten viimeinen ilta, kuten ehkä muistatte, niin tapasimme heidät vielä illalla. Vaikka emme montaa hetkeä olleetkaan viettäneet aikaa yhdessä, niin he ottivat meidät mukaan illanviettoon, kuin olisimme olleet samalla reissulla heidän kanssaan. Ranskalaiset puolestaan myös toivottivat meidät tervetulleiksi Ranskaan lentämään. Tätä samaa yhteisöllisyyttä olisi myös hieno nähdä kotimaankin kerhoissa yhä enemmän ja enemmän, vaikka sitä kyllä monessa kerhossa on jo nytkin.

Näkee kyllä kuka osaa. Aikamme tosiaan odoteltua, alkoi termotkin taas pikkuhiljaa heräilemään ja ajatuksissa oli Vesan sekä Tapion ilmaan lähtö, edes liuku alas. Vesa starttasi tandemeiden lomassa ja suuntasi harjannetta pitkin etelään, mistä tuntui yleensä löytyvän ensimmäiset nosteet, jonka jälkeen Tapio lähti ilmaan. Vesan lennosta näki, että kokemus ja kalusto on kohdillaan. Vesa killutteli muita korkeammalla ja paikallisten päädyttyä jo laskuun, niin Vesa vielä taisteli ilmassa. Tällä kaudella jos aikoo rikkoa satasia, niin kannattaa hakeutua Vesan kanssa samoille lennoille. Vesan ja Tapion tultua laskuun poimin heidät kyytiin ja suuntasimme lähikaupungin basaarialueelle, jolla olimme käyneet aiemminkin tutustumassa.

Vesan lento on komiaa kattottavaa.

Rosvojen ja ryövärien maa. Ennakkoluulot Marokkoa kohtaan oli, että täällä tulee ryöstetyksi heti kentällä, mutta eka ryöstö tulikin jo Oslossa Norwegianin kenttävirkailijan toimesta. Eilen kämpälle tultuamme totesimme tulleemme putsauksen kohteeksi. Ensimmäiseksi ihmettelin, kun olohuoneen pöytä oli tyhjä. Sitten totesin tavaroiden kadonneen myös sängyn päältä sekä huoneen lattialta. Täytyy sanoa, että siivooja oli tehnyt kyllä hyvää työtä, kun vaatteita oli viikattukin kaappiin. Kotikylämme vaikuttaa turvalliselta, eikä reissun aikana ole ollut tilanteita, missä olisi kokenut olonsa uhatuksi. Tosin täkäläiset ovat nimenneet minut Ali Babaksi, joten taitavat pelätä itse tulevansa ryöstetyiksi. Saavuttuamme basaarialueelle, joka oli varsinainen labyrinttimaa, kuljimme huoletta basaarialueella ja jossain vaiheessa eksyimme keskelle asuinaluetta. Tiesimme mihin suuntaan tulisi pyrkiä, mutta kadut menivät miten sattuu ja löysimme itsemme useamman kerran umpikujasta. Lopulta kuitenkin päädyimme takaisin ihmisten ilmoille muutaman onnekkaan arvauksen johdosta ja emme olleetkaan eksyneet. Aikamme basaarialueella kierrettyämme palasimme kotikyläämme.