Pilveä. Aamut niin kuin aiemminkin, mutta varennettuna. Aamulla taivaan peitti pilvikatto, mutta suuntasimme silti lähinyppylälle odottamaan tuulen kääntymistä ja merituulta putsaamaan taivaan kauniin siniseksi. Varjoliitäjille on tuttua meri- ja maatuulien synty, mutta selitän ilmiön lyhyesti tuleville varjoliitäjille ;) Auringon vaikutuksesta maa lämpeää merta nopeammin ja lämpimän ilman noustessa ilmassa ylöspäin, tulee nousseen ilman tilalle viileämpää ilmaa mereltä, muodostaen merituulen. Auringon laskettua meri alkaa luovuttamaan varaamaansa lämpöä maan jäähdyttyä merta nopeampaa, syntyy sama ilmiö kuin maatuulessa, mutta päinvastoin ja tätä kutsutaan maatuuleksi. Kylämme ja lentopaikkamme ovat meren rannalla, joten aamuisin usein tarkkailemme tuulen kääntymistä sopivaksi lentopaikoille.
 |
| Lipuista näkee hyvin lennon aikana tuulen suuntaa. |
Kohti korkeuksia. Olimme hyvissä ajoin nyppylän huipulla tarkkailemassa tuulen kääntymistä ja pilvirajan siirtymistä. Pikkuhiljaa paikalle alkoi valua muutakin väkeä ja kohta paikalle saapuivatkin uudet tuttavamme kurkkuärrän maasta sekä Damien, tuo Marokon taivaiden sankari. Ensimmäiset liitimet lähtivät ilmaan ja seurailimme niiden pysymistä ilmassa. Samalla valmistauduimme omaan lentoon laittamalla varusteet valmiiksi lähtökuntoon. Starttialue oli suhteellisen pieni ja joillakin oli itseäni ärsyttävä tapa levittää liidin levälleen varaten osan alueesta. Ei siinä mitään, jos selvittäisi vain punoksensa ja ottaisi siiven ruusulle, mutta siinä räpelletään valjaita, hanskoja, pipoa, ja kaivellaan kalsareita. Tänään tuuli oli heikohkoa ja ilmassa piti pysyä termojen avulla. Termiikit olivat pehmeitä ja miellyttäviä, joskin haastavia löytää, kun maasto on vierasta, eikä selkeitä termon lähtöpaikkoja ole. Vesa onnistui tänään parhaiten, keräten reilun kaksi tuntia lentoaikaa.
Pistellään menemään. Maa on Marokossa kuivaa ja karua. Yksi kasvi on kuin luotu kasvamaan Marokossa, se on kaktus, lajikkeesta ei mitään käryä, mutta ne on littanoita, ehkä lehtiä joissa kasvaa joku hedelmä ja piikit on teräviä. Takeoffin läheisyydessä on pari pikkupalstaa kaktusviljelmällä ja näihin kävin tutustumassa, tosin olisin sen voinut tehdä ilman liidintäkin. Viljelmien kohdalla nousi hyvä, yli 3 metriä sekunnissa nostava termo. Harjanteen yläpuolelle päästyäni ajattelin pyörähtää kokokierroksen perinteisen S-mutkittelun sijaan, mutta pullahdinkin tuulenpuuskan johdosta ulos nosteesta. En heti löytänyt takaisin nosteeseen ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi topparin tekeminen. Äkkiseltään ilmassa laskeskelin palstojen kiviaidat ja näytti siltä, että korkeus ei riitä enää viimeisen ylitykseen. Katsoin sopivan leveän välin kaktuspellossa, jolle laskeutua ja lähdin viemään liidintä lentotilassa kohti viimeistä kivimuuria. Sain laskettua liitimen aidan toiselle puolelle, mutta punoksia tosin jouduin vielä noukkimaan kaktuksista ja tuli siinä samalla todettua, että kaktuksissa oli melko terävät piikit. Tänään oli LENTOPÄIVÄ, mutta ei vieläkään niitä katkarapuja, vaikka olihan Damienin tuore torilta ostama "jättikala" mahtavan maukasta.
 |
| Alareunassa näkyy kaktuspelto ja kiviaita. |
 |
| Vesa tulossa laskuun. |
 |
| Paikallinen änkeää helposti auttamaan ja on rahaa vailla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti