Varjoliitoreissu Marokkoon, päivä 2.

Lämmöllä yötä muistellen. Toinen yö olikin sitten lämminhenkisempi, kuin edeltävä yö. Peittoja riittävästi ja lämpöpuhallin täysillä tohoottaen takasivat hyvät yöunet. Aamulla suihkussakin sai kääntää jo vähän kylmääkin vettä sekaan, kun pelkkä lämmin tahtoi olla jo liian lämmintä. Illalla vielä suihkussa käydessä piti laittaa jo enemmän kylmää sekaan, johtuukohan tämä suuntaus suihkusta vai minusta, toivottavasti suihkusta. Mutta palatkaamme vielä aamuun. Aamutoimien jälkeen suuntasimme aamupalalle ja päivän juonia punomaan. Ennusteiden mukaan keliä olisi vasta iltapäivälle, joten päätimme pyörähtää torilla hankkimassa eväitä. Torilla oli kaikenlaista ihmeteltävää. Eräässäkin myyntipöydässä oli laitettu koulutarvikkeita siistiin riviin, kyniä, pyyhekumeja, kulma-asteikkojutska sekä ruiskuja neuloineen. Vähän jäin ihmettelemään, että miksi siinä ei ollut vihkoja, mutta ehkä koululaiset käyttää täällä jotain muuta kuin vihkoja?

Paikallinen lihatiski

Tällä torilla ei tavata ainakaan lätkän takia.

Hedelmissä on pikkasen parempi maku täällä kuin Suomessa.

Jos tipuja meinaa tiirailla, niin näiden sankareiden puheille kannattaa hankkiutua.

Huipulla tuulee. Ensimmäinen paikka oli liian tuulinen, kuten kaksi seuraavaakin. Lopuksi päädyimme rannalla oleville dyyneille, jossa keli olikin lennettävää. Siinä sitten siipeä levälleen ja siipi ylös sopivan hetken tullen. Hetki maakäsittelyä rististartin jälkeen ja kääntyminen oikein päin. Aloin peruuttelemaan dyyniä kohti ja samalla ohjailin siipeä haluamaani suuntaan. Peruutellessa ja muutamia sivuaskeleita ottaessa löysin itseni tilanteesta missä olinkin astunut molemmat jalkani speedin loopista sisään. Hetkessä päädyinkin pilotin paikalta turistiluokkaan, jonka jalkatila oli pienempi kuin laki sallii ja siinä vietiinkin sitten miestä kuin märkää rättiä. Lopputuloksena keräiltiinkin punoksia puskasta, johon kului uskomaton määrä aikaa ja energiaa. Rannalla punokset selviksi ja siipi takaisin ylös. Nyt peruuttelut onnistuivat sekä vältyin tekemästä samaa virhettä toistamiseen. Nyt paikalle oli saapunut jo useampi varjoliitäjä ja kymmenen liitimen kanssa dyyni kävi jo vähän ahtaaksi. Viiden minuutin kikkailun jälkeen päädyin laskuun ja totesin, että eiköhän tuosta saa tilastomerkinnän lentopäiväksi.

Eräässä lentopaikassa oli kalastajat kaivanu tupansa kallion sisään.

Illan parhaat palat tai ainakin iltapalat. Hotellille päädyttyä päätimme Vesan kanssa korkata uima-altaan, kun päivä oltiin temuttu dyyneillä keräten hiekkaa siipeen sekä kaikkialle mihin sitä nyt vaan voi mennäkkään. Allaselämys oli kertakaikkiaan henkeä salpaava. Henkeä ei suinkaan salvannut näkymät, mutta kylmä vesi kylläkin. Uintimme herätti melkoisesti keskustelua allasalueen yhteydessä majoittuneiden kesken, ilmeisesti ranskaksi. Sanaakaan en ymmärtänyt, mutta veikkaisi liittyvän rantautuviin ryhävalaisiin tai kahteen idioottiin, jotka menevät uimaan kylmään veteen. Sitten virkistävän uinnin sekä suihkun jälkeen olikin aika suunnata syömään. Ruuat ovat olleet hyviä ja tänään arpa osui "meren hedelmiin", jossa oli ainakin oliiveja, paprikaa, astetta tulisempi chili ja jotain kalaa sekä simpukoita. Naapuripöydässä syötiin jotain jättikatkarapuja ja lopuksi he pesivät kätensä sitruunalla. Huomisen iltapalan valinta on tehty!

Kylmää kyytiä tarjolla.

Homma ei onneksi ollut yhtä hämärää kuin kuvasta voisi ymmärtää.