Toivoa täynnä. Aamu valkeni uudessa osoitteessa ja aamun kuviot menivät yllättäen samalla kaavalla ja rutiinilla, kuin aiemmatkin aamut. Kuten Suomessa olemme saaneet monesti huomata, että ennusteet ovat vain ennusteita, niin eivät ne ennusteet maailmallakaan ole sen kummempia, kuin vain ennusteita. Aamupalan jälkeen viimeisimpiä ennusteita tutkiessa, näyttäisi kahden tai kolmen aikaan olevan lentokeliä. Päätimme kuitenkin lähteä kokeilemaan onneamme aamupalan jälkeen etelästä lentovarusteidemme kanssa, josko ennusteet olisivatkin sopivasti erehtyneet tuulen voimakkuuden suhteen. Toiveikkaana kurvailimme rantatietä etelää kohti samalla etsien radiosta sopivaa kanavaa ja jonkin ajan kuluttua meidät ohitti valkoinen Dacia Logan, josta meille vilkutettiin iloisesti. Ohittavassa autossa oli pari ranskalaista varjoliitäjää, joihin olimme tutustuneet jo aiemmin Damienin paikassa ja monena iltana olemme jakaneet päivän lentokokemuksia.
 |
| Berberimiehet kulkevat täällä kylpytakeissa. |
 |
Mitähän maksaa mökki meren rannalla?
|
 |
| Ei varmaan menisi Suomessa nuo telineet läpi. |
Teillä tiettömillä. Pysähdyimme juttelemaan patonkia rakastavien siipiveikkojen kanssa, jotka ovat käyneet täällä lentämässä jo aiemminkin ja tietävät alueen lentopaikkoja. Suuntasimme heidän johdolla kohti etelässä olevaa nyppylää, jonka takeoffiin pääsystä ei ollut varmuutta sateiden tuhottua tietä. Menimme kuitenkin niin pitkälle, kuin vain pääsimme ja viimeiset 200 metriä kävelimme. Tuulen suunta olisi ollut ok starttaamiseen, mutta tuuli oli siihen turhan voimakasta, joten ennuste oli ikävä kyllä oikeassa tämän paikan suhteen. Emme jääneet ylästarttiin odottelemaan, vaan kävimme katsomassa vielä rannalla olevan takeoffin ennen takaisin kylään palaamista. Kotikylään palattuamme ennusteet olivat päivittyneet, eivätkä hyvään suuntaan lainkaan. Päätimme kuitenkin lähteä käymään läheisellä, jo tutulla lentopaikalla tarkkailemassa tilannetta, jotta voisiko edes luikauttaa liu'un tilastomerkinnäksi.
 |
| Tuolta kun päräyttää läpi liitimellä. |
Jalat tukevasti maanpinnalla. Lentopaikalle päästyä totesin, että ei maksa vaivaa ottaa liidintä esiin. Tapio kuitenkin otti lentokamppeet esiin ja aikoi maakäsitellä. Tuuli oli reipas ja ehdotin, jotta josko jättäisi väliin. Tapio kuitenkin tuumasi "ainahan sitä voi yrittää" ja tähän oli vähän vaikea kyllä heittää mitään vasta-argumenttia, joten Vesan kanssa sitten avustettiin miestä rinteessä. Tapio kokeili vähän liidintä ylös ja oli edelleen sitä mieltä, että ajatus on hyvä, mutta ehdotti kuitenkin minulle valjaiden takaa kiinni pitämistä, vain varuuksi. Kertayritys riitti ja Tapio pakkaili tavaroitaan autoon, mutta oikeassa Tapio oli, että ainahan sitä voi yrittää. Kurvailimme takaisin kotikylään ja suunnitelmissa oli iltapala. Mielessäni jo mietin niitä lähes lampaan kokoisia katkarapuja, mutta ei tänäänkään. Alkupaloiksi otimme kuitenkin rapuja, jotka olivat todella positiivinen yllätys maultaan. Saatuamme annokset eteemme, niin ensimmäinen ongelma oli, että miten niitä kuuluu syödä, kun läjässä oli valtavasti jalkoja, eikä Etelä-Pohjanmaan joista ole noita merirapuja juurikaan ruokapöytään noussut. Aloitimme ensin sillä taktiikalla, että mahdollisimman paljon tuhoa ja sitten seasta poimia pehmeä tavara, mutta kohtapian pääsimme jyvälle ruokamme anatomiasta ja löysimme erilaisia keinoja lihan irti saamiseksi kohtalaisella vaivalla sekä mahdollisimman vähällä sotkulla. Syötyämme naapuripöydän väelle tuotiin vastaava ateria ja seurasimme, että mitenkähän niitä olisi kuulunut syödä, mutta samanlaista soosaamista se oli heilläkin. Yksi naapuripöydän syömäreistä takoi välillä kunnolla menemään, että siinä varmaan kuviteltiin pihtien välissä olevan anopin sormet. Mutta huomenna on pakko olla lentopäivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti