keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Varjoliitoreissu Israeliin, päivä 5

Possuttelua 1/2. Aamu sarasti sateisena. Vilkaisu ikkunasta ja toteaminen, että taivaalla on täysi pilvikatto. Taivas alkoi kuitenkin aamupalan aikana aukenemaan, joten suuntasimme Taaborin vuorelle. Ympärillä näkyi voimakkaasti kasvavia pilviä ja siinä sitten pähkäiltiin ukkosenkin riskiä. Isot pilvet näyttivät menevän ohi, joten lentojen valmistelut alkoivat itse kullakin. Jere starttasi ilmaan ja jonkin ajan kuluttua Joonas. Joonaksen startattua alkoi laakson päälle muodostua pilvilauttaa ja aurinko jäi pilvien taakse. Startti-ikkunat muuttuivat pieniksi ja epävakaiksi termojen sekoittaessa perustuulta. Starttasin voimistuvaan tuuleen, aikomuksena tarttua termoon kiinni, mutta termo olikin pieni sekä siivestä katosi paineet juuri vähän ennen starttipaikan reunaa ja siinä vaiheessa täyspysähdys ja uutta startin valmistelua. Seuraavassa startissa siipi nousi normaalisti päälle ja käännös startatakseni. Keli oli turbulenttinen ja muutaman askeleen jälkeen etureuna ruttasi ja startti tyrehtyi siihen. Vesku lähti tässä vaiheessa onnistuneesti lentoon, jonka jälkeen tulikin pitkään kestäviä, turhan voimakkaita tuulia. Aiemmin startannet näyttivät tulevan laskuun sovitulle laskupellolle ja Anni pääsi starttaamaan. Starttasin Annin jälkeen ja parin mutkan kautta suuntasin myös laskupellolle muiden seuraan, kun koko laakso näytti menevän uudelleen umpeen pilvistä. Vehkeet autoon pakattua ja lähdettyämme liikkeelle, alkoikin jo pisaroimaan lähestyvästä saderintamasta.

Siinäpä pilveä kerrakseen.

Riipparistartti Tavorilla.

Laskupeltoa näkyvillä.

Possuttelua 2/2. Suuntasimme Kenesaretin järven toiselle puolelle, lähelle Jordanian rajaa, Mevo Hamalle. Paikalle päästyä vielä piskotteli osittain ja odottelimme sopivaa saumaa possuliukuun laskupellolle banaaniviljelmän viereen. Auringonlaskukin läheni odotellessa ja levittelimme siivet sillä ajatuksella, että jos ei tulekkaan tuulta, niin sitten perinteinen etuperin startti juosten. Pieni tuulenvire alkoi käydä ja kokeilin nostaa siipeä ylös. Siipi nousi hyvin lentotilaan ja päätin startata saman tien. Tuuli oli heikkoa, mutta auttoi pitkittämään liukua siten, että sai mennä harjanteen reunaa pitkin miinakentän yläpuolella. Aikanaan Israelin kuuden päivän sodan aikana tuo rinne kylvettiin täyteen miinoja puolustukseksi. Nyt tuossa kyseisessä paikassa koulutetaan uusia varjoliitäjiä. Kaikkien saatua tehtyä liukunsa, suuntasimme läheisen kibbutsin kalaruokaravintolaan syömään.

Laskupeltoa.

Nyt turistit ihmettelevät maata, kun vettä ja taivasta on ihmetelty.

Miinakenttärinne.

Kalaravintola Ein Kevissä.

Kuin koira veräjästä. Koska oli viimeinen päivä Tiberiaksessa, niin päätimme käydä kiertelemässä kauppakeskuksessa. Kauppakeskus ei ollut häävinen, mutta lähtiessä päätimme testata Hyundain tehoja sudittelemalla. Parkkihallissa ajoimme hieman sivummalle, pois vartijan näköpiiristä. Hieman kierroksia reippaammaksi ja kytkinpommi saaden aikaan vingahduksen. Sama uusiksi. Suuntasimme kohti porttia, jolle ehti ennen meitä toinen auto. Vartija tylytti edellä olevaa autoilijaa sudittelusta parkkihallissa. Siinä sitten tilannetta seuraten, että onko meillä sama vastassa, mutta vartija vain viittoili edellä menevän auton suuntaan ja meille nosteli hartioitaan käsiä levitellen. Siinä sitten nosteltiin hartioita takaisin sekä leviteltiin käsiä ihmetellen yhdessä joidenkin ihmisten typeryyttää parkkihallissa. Kaikenlaisille hiihtäjille niitä autoja kanssa annetaan. Sitten olikin hyvä suunnata iltapalan kautta pakkailemaan tavaroita majapaikan vaihdoksen vùoksi.

Eihän tuota metrikaupalla ole, mutta jotain nyt edes.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti