Kotkanpoikasia

Uusia alkuja. Etelä-Pohjanmaan liitäjillä(https://epliitajat.wordpress.com/) on vakiintunut käytäntö, että syksyn tullen alkaa uusien varjoliitäjien kouluttaminen. Tämä siksi, että talviaikaan on meillä Suomessa ehkä turvallisimmat ja parhaat koulutuskelit. Koulutus tapahtuu talvella järven jäällä, jolloin on tilaa ympärillä niin hinauksiin, kuin laskeutumisten opetteluun. Etelä-Pohjanmaan liitäjät on Suomen Ilmailuliiton(https://www.ilmailuliitto.fi/) jäsen ja kerhomme kouluttaa myös riippuliidosta kiinnostuneita riippuliidon saloihin. Nyt vuosi on edennyt siihen vaiheeseen, että kasassa on parvi kotkanpoikasia ja tulevan talven aikana heitä ruokitaan ilmailun saloilla, että heidät voidaan pukata pesästä turvallisesti, jahka se aika kullakin koittaa.

Sää tai mää. Syyskuun lähestyessä kartoitettiin kurssille ilmottautuneilta mahdollisia vapaita viikonloppuja, jolloin kurssin aloitukseen olisi mahdollista osallistua. Kaikille yhteistä viikonloppua on hankalaa löytää, sillä aina jollakin tahtoo olla jotain menoa, mutta tähän kurssi ei suinkaan tule kaatumaan, sillä samat opit ja opetukset ovat saatavissa myös myöhemminkin koulutuspäivien aikana, kun kokoonnumme levittelemään siipiämme taivasta tavoitellen. Mikäli kurssin aloitusajankohdassa olisi huomioitava vain oppilaiden menot, niin sopivan viikonlopun löytyminen olisi kohtuullisen helppoa. Jos minulla on aikaa, niin sää ei välttämättä sovellu lajin harrastamiseen. Niinpä vapaa-ajan lisäksi pitää säänkin natsata.

Kristallipallo. Sään ennustaminen kotimaassamme ei ole helppoa, eikä säätä voi ennustaa kovin tarkasti pitkällä aikavälillä. Sääennusteiden tarkkailu alkaa alkuviikosta ja viikon mittaan tulee toivon kipinöitä sekä pettymyksiä. Oppilaita on tapana herätellä alkuviikosta, mikäli pientä toivon kipinää herää viikonlopun osalta, että sää sallisi turvallisen koulutuksen. Lopullisen päätöksen koulutuspäivästä voi tehdä aikaisintaan edellisenä iltana. Onpa joskus käynyt niinkin, että aamulla ennusteet ovat olleet vielä lupaavia, mutta päivä ei olekkaan jostain syystä ollut koulutukseen soveltuva. Sääennuste kannattaakin katsoa aina muutamasta eri paikasta, sillä toisinaan ennusteet voivat olla toisistaan poikkeavia, joka saattaa kertoa sään epävarmuudesta. Kurssin aikan opetellaan lukemaan ennusteita, mutta ennustajia sään suhteen ei kotkanpoikasista lähdetä leipomaan, eikä kurssin varusteisiin kuulu kristallipalloa josta tulevan sään voisi varmaksi nähdä.

Kurssin aloitukselle ennuste Alavudelle on lupaava. Kevyttä tuulta, että maakäsittelyn opettelu helpottuu ja aurinkokin pilkahtaa.

 

Ilmanpainekäyrät näyttävät hyviltä lajin harrastamisen kannalta. Mikäli viivat ovat lähellä toisiaan, tarkoittaa se usein tuulista ja puuskaista keliä. Kuvan ennuste lupailee vähäistä tuulta.

Sanoista tekoihin. Lopulta koitti se päivä, jonka suhteen palikat loksahtivat kohdilleen, niin kelien kuin vapaidenkin suhteen. Päivään sisältyi PP1-teorioita sekä käytännön harjoitteita. Tulevat taivaiden sankarit pääsivät ottamaan ensituntumaa siihen, mitä seuraavan kuukaudet toivottavasti tulevat pitämään sisällään. Treenipäivän hikisin osuus oli alkamassa ja tuo tuleva hetki on myös useiden oppilaiden kohdalla ollut tunteiden vuoristorataa. Riemua siitä mitä oppinut ja seuraavaan hetkeen pettymys, että enkö sittenkään oppinut. Kurssin avauspäivänä kotkanpoikaset saavat opastuksen siiven maakäsittelyyn sekä kuljettamiseen. Mikäli liidintä ei hallitse jalat maassa, niin ilmoille pääsy jää vielä pelkäksi haaveeksi. Ennen ensimmäisiä startteja ilmaan edellytetään, että pystyy kuljettamaan liidintä lentotilassa useamman kymmenen metriä, pitäen liitimen hallinnassa. Hyvät maakäsittelytaidot tulevat vain harjoittelun kautta, edesauttaen myös seuraaviin vaiheisiin niitä onnistumisen kokemuksia.

Liitimen kuljetusharjoitus.

Askel kerrallaan. Kurssi etenee vaiheittain. Ensin käydään PP1-vaihe, johon sisältyy teoriaa sekä 5 matalaa lentoa (korkeus enintään 50 metriä). Tarkoituksena matalilla lennoilla on opetella turvallinen lentoon lähtö sekä laskeutuminen. Tietopuolinen taso mitataan teoriakokeella, jonka oppilaat tekevät kotitenttinä. Ennen matalia lentoja tulee liitimen hallinta olla hallussa, jotta hinauksen startti saadaan onnistuneesti suoritettua. PP1-pilotti ei ole vielä valmis itsenäisille lennoille ilman opettajan valvontaa, vaan vielä tulee suorittaa PP2-taso. PP2-vaiheessa syvennetään teoriatietoa opettajan opastuksella. Kerhossamme on käytäntönä, että kokoonnutaan yhdeksi viikonlopuksi, jolloin käydään PP2-teoriat läpi opettajan johdolla. Tuon viikonlopun lisäksi kurssilaiset kokoontuvat vielä salipäivälle, jolloin oppilaat pääsevät mm. simuloimaan pelastusvarjon heittoa sekä syventämään taitojaan varusteiden käsittelystä sekä huoltamisesta. Tämä on osoittautunut käytännillisimmäksi vaihtoehdoksi, sillä kursseilla on oppilaita laajalta alueelta, eikä ajattaminen useana iltana erikseen ole tarkoituksenmukaista pitkämatkalaisille. PP2-teoriakokeen läpäistyä pääsee suorittamaan kurssin korkeita lentoja, joita on 40 kappaletta. Lopuksi tarkastuslennon läpäistyä oppilaasta tulee itsenäinen pilotti, jolloin oppiminen sekä kehittyminen jäävät pääasiassa oppilaan omille hartioille(PP3-5). Kerhossamme on mahdollista suorittaa peruskurssin yhteydessä paramoottorilikelpoisuus, jolloin kurssin viimeisimmät lennot suoritetaan paramoottorilla lentäen.