Varjoliitoreissu Israeliin, päivä 2.

Aamupala a'la itse. Aamulla herääminen ei ollut yhtään helpompaa eiliseen verrattuna. Yöllä toki tarkeni nukkua tällä kertaa, kiitos lämpöpumpun. Pari edellistä päivää on menty vähillä unilla ja edellisenä päivänä on juotu aivan liian vähän vettä. Tämä kostautui tänä aamuna, kun kahdeksan tunnin unet eivät tuntuneet riittävän. Aamupalaksi kokkailtiin munakasta perusaamupalan lisäksi. Aamupalalla arvottiin päivän suunnitelmia ennusteiden lomassa. Päätimme suunnata Har Ha'ariin katsomaan tilannetta paikan päällä. Pääsimme perille pienten arpomisten kautta ja totesimme tuulen olevan vielä turhan reipasta, eikä paikalla näkynyt muita pilotteja. Tuulen oli ennustettu laantuvan päivän edetessä, joten mietimme, jäämmekö odottelemaan kyseiselle takeoffille vai suuntaammeko läheiselle matalammalla olevaan takeoffiin. Päätimme suunnata tuolle toiselle startille, josko lennettävä keli olisi aiemmin, kun tuuli on yleensä alempana miedompaa kuin ylhäällä. Pääsimme vajaan tunnin ajon jälkeen Camunin takeoffille ja tuuli oli vielä voimakasta sekä puuskaista. Pian paikalle kuitenkin saapui paikallinen pilotti, joka pienen odottelun jälkeen ampaisi korkeuksiin. Taivaalla olleesta liitimestä pystyi hyvin seuraamaan vallitsevaa keliä. Epävarmuutta lentopäivän suhteen lisäsi se, että taivaalla oleva liidin ei näyttänyt etenevän vastatuuleen, eikä laskualuetta nähnyt takeoffilta käsin. Jonkin aikaa seurattuamme päätti Vesku uhrautua koekaniiniksi myös ja starttasi. Veskulla ei ollut lennolla mukana variometriä, joten puuskaisessa kelissä oli haaste löytää ja pysyä termoissa.

Paikallinen hoploppi

Uhrikaritsa

Jeesuksen vanha vene. Arpoessa lentoon lähtemistä tein päätöksen jättää lentämättä ja keräillä voimia seuraavaan päivään. Kunnon nestetankkaus ja palautuminen parista edellisestä päivästä. Lupasin toimia kuskina laskupaikalle, mikäli Severi-kuski haluaa lentää. Osa väestä arpoi, että starttaavatko ja yksi toisensa perään starttasivat kelin parantuessa. Jossain vaiheessa alkoi jo vähän kaduttaa päätös, mutta vakuuttelin itselleni, että parempi kerätä huomiselle voimia ja huomenna on paljon parempi keli. Viimeisen pilotin startattua kurvasin laskupaikalle, jonne oli noin 20 minuutin matka. Vesku oli odotellut läheisellä huoltoasemalla ja pikkuhiljaa alkoi muukin väki tulla laskuun. Viimeisenkin pilotin laskeuduttua mietimme loppuillan kuvioita. Päätimme käydä katsomassa 2000 vuotta vanhaa venettä, joka oli löytynyt jostain päin läheistä genesaretinjärvestä joskus 80-luvulla. No tulipa nähtyä todella vanha vene.

Olisin veikannut kirkkoveneeksi.

9 metriä venettä.

Shawarma valinta. Majapaikkaan päästyämme ja syötyämme oli aika suorittaa turistikierros "kotikylässä". Kurvasimme autolla parkkiin lähelle rantabulevardia ja siitä suuntasimme rannalle. Yllättävän moni putiikki oli auki, vaikka turisteja ei juurikaan näkynyt, paitsi me ja miljoona japanilaista. Voihan se olla, että se sama porukka aina tupsahti jostain uudelleen vastaan, kun jostain syystä heitä erotti toisistaan yhtä hyvin, kuin naapuripellon Helunan ja Mansikin. Todettuamme rannalla, että on siinä enemmän vettä, kuin Lappajärvessä ja istuttuamme iltaa, niin päätimme suunnata nukkumaan paikallisen grillin kautta ja kiskaisimme huiviin paikalliset kababit, shawarmat. Kylläisenä olikin hyvä mennä nukkumaan lämpimään huoneeseen.

Do it yourself-sähkömies ollut asialla?

Voisikohan tuon narun korvata rautalangalla?