Aamu on iltaa viisaampi. Yö meni muutamaan kertaan herätessä kylmyyteen. Muutaman heräämisen jälkeen oli pakko kaivaa kaapista toinenkin peitto, jonka jälkeen sai nukuttua vähän paremmin. On se kumma, että jos päivällä on puolivälissä kolmatta kymmenettä, niin siitä ei riitä enää lämpöä yölle. Aamulla sitten oikean herätyksen koittaessa, ei uskaltanut tulla pois peiton alta kohtaamaan tuota kylmää maailmaa. Siinä sitten peiton alla maatessa tuli mieleen, että ennen nukkumaan menoa siirsin lämpöilmapumpun kaukosäätimen ikkunalle. Tästäpä ajatus jalostui, että kyseisestä masiinasta olisi saanut yöksi lämpöä huoneeseen ja niinhän masiina alkoi puskemaan lämmintä ilmaa parin napin painalluksen jälkeen. Ehkäpä sitten ensiyönä.
Hyvin suunniteltu on puoliksi lennetty. Aamulla lyötiin pikaisesti päivän suunnitelmat kasaan, aamupala ja johonkin lentämään. Tällä vedenpitävällä plaanilla lähdettiin etsimään aamupalaa, jonka löytymistä hankaloitti aamuinen herätys yhdeksältä ja meneillään oleva sapatti. Muutaman harhalaukauksen jälkeen saimme itsellemme aamupalaa nautittavaksi. Täydellä vatsalla ja vähillä yöunilla oli hyvä siityä kohti lentopaikkaa. Sharonaa lähestyessä näkyi liidin taivaalla ja päätimme kurvata starttia kohti. Pienten arpomisten myötä päädyimme starttiin ja paikalla oli jo reippaasti väkeä. Muutama paikallinen ja slovakialainen pilotti. Olipa siellä riipparikin valmistelemassa itseään lähtövalmiiksi. Pian taivaalla killui jo useampi liidin, joten vehkeet esiin ja ylimääräisten nesteiden poisto ennen siiven levitystä.
 |
| Aamupalalla bongattiin tutun näköinen jantteri. |
 |
| Pari pässiäkin oli paikalla. |
Happamia sanoi varjoliitäjä sitruunoista. Eräs paikallinen lentäjä lähestyi seurueemme naispilottia ja otti tilanteen haltuun varoittamalla, että pitää varoa törmäämästä muihin ilmassa olijoihin. Ihan hyvä asia muistaa varmaan liikenteessäkin. Starttialueella oli hyvin tilaa ja erityisesti jäi mieleen eräs startti, kun pilotti nostettuaan liitimen lentotilaan tarttui välittömästi termopuuskaan ja ajautui starttialueen reunalla olevia puita sekä tuulipussia kohden. Ilmeisesti tilanne säikäytti pilotin ja tuli hetkellinen jäätyminen. Pilotti kuitenkin vältti puut juuri ja juuri, mutta tuulipussi otti osumaa ja varsi katkesi juuresta. Omassa startissa ei onneksi ollut dramatiikkaa ja reissun ensimmäinen kuitattu lentopäiväksi. Keli kuitenkin hyytyi kohta startin jälkeen ja alkoi kamppailuksi maan vetovoimaa vastaan. Uudessa paikassa on aina se haaste, että ei tiedä etukäteen mistä löytyy niin sanotut kotitermot ja kuinka tuuli toimii rinteessä. Alkoi epätoivoinen rinteen haravointi ensimmäisen viiden minuutin jälkeen. Pari viimeistä vuorokautta oli mennyt vähällä levolla, joten päätin, että mikäli kymmenen minuutin aikana en pääse takeoffin tasolle, niin suuntaan alas laskuun. Korkeus sahasi -30 metrin ja nollatason välillä, mutta topparin tekemiseen tarvittavaa korkeutta en saavuttanut. Muita ei näkynyt samalla puolella rinnettä, niin ei pystynyt lukemaan muiden lentoja, eikä kukaan ollut merkkaamassa nostoja. Lopulta päädyin jo yli 50 metriä startin alapuolelle ja siinä oli hyvä tekosyy luovuttaa ja suunnata laskupaikalle. Landing oli alaspäin viettävässä rinteessä, jonka vuoksi korkoja piti pudotella ennen laskualuetta tekemällä S-mutkia. Liekö keli alkanut siinä vaiheessa taas toimimaan, kun laskupaikan kohdalla alkoi termot nostamaan. Siinä vielä nosteessa tein muutaman 360-käännöksen ja vilkaisin ylärinteeseen ilmestyneitä liitäjiä. Väsy kuitenkin vei voiton ja totesin, ettei jaksa alkaa punnertamaan rinnettä ylöspäin. Lopulta kurvasin sitruunapuiden viereen laskuun, kun kyytikin näytti ilmestyvän paikalle. Vehkeet kasaan ja autoon. Siinä autolle kävellessä bongasin tuoreita sitruunoita, joita tarttuikin muutama mukaan melkein ihan itsellään.
 |
| Liekö paikallinen sitruunatarhuri? |
 |
| Kuuluuko jokamiehenoikeuteen poimia sitruunoita metsästä? |
Lentopäivä on hyvä päivä. Alhaalla odottelimme vielä toisenkin pilotin laskuun ja suuntasimme takaisin ylös. Startti oli jo alkanut tyhjentymään piloteista ja jäljellä olevien kanssa vaihdettiin vielä pikaiset kuulumiset. Slovenialaiset olivat lähteneet myötätuuleen yrittämään matkalentoa ja riipparilentäjästä oli jäljellä vain auto. Lopulta paikalla oli vain muutama suomalainen turisti, joista osa otti vielä päivän viimeiset lentominuutit irti. Vehkeet ja niiden haltiat autoon saatua suuntasimme etsimään avoinna olevaa kauppaa. Sapattia oli jäljellä vielä muutama tunti, joten suuntasimme majapaikkaan ja suihkukierros läpi ennen ihmisten ilmoille suuntaamista. Lentopäivä oli hyvä päättää ruokailuun sekä kaupassa käyntiin.
 |
| Vesku vielä päivän viimeisillä keliminuuteilla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti