Varjoliitoreissu Marokkoon 2020, Matkustusta.

Hetki jolloin koko Suomi kyykähti. Lento kohteeseen lähtee lauantaina klo 10, mutta lähteekö? Torstaina, pari päivää ennen lähtöä oli hetki, jolloin todettiin pienen pöpön kyykyttäneen koko maailman ja ajoi Suomen hätätilan partaalle. Suosituksena tuli välttää turhaa matkustelua, ellei ole ihan pakko. Jokainen varjoliitäjähän tietää, että tähän aikaan vuodesta on pakko matkustaa, koska kotikelit eivät lentämiseen sovellu kovinkaan hyvin. Perjantaina aamusta alkoi heti tiivis viestittely, että mitä tehdään reissun suhteen? Reissun jälkeen olisi tiedossa karanteeni, palkattomana sekä mikä on riski saada tartunta? Marokossa on 6 tartuntaa, joten siellä on pienempi riski saada kyseinen tauti kuin Suomessa. Virus ei viihdy kuumassa ja kuivassa, joten Etelä-Marokko on täydellinen paikka välttyä tartunnalta. Riskinä on tietysti lentokentät, mutta eiköhän niitä tällä hetkellä desinfioida urakalla, koska ovat todennäköisiä infektiopesiä, joten käytännössä riski saada tartunta on olematon. Päätimme lähteä ainakin Helsinkiin ja katsoa tilannetta vielä paikan päällä tarkemmin. Päädyimme illalla ratkaisuun, että katsotaan vielä tilanne aamulla ja onko lento peruttu.

Talvi päättää tulla lähtöpäivänä.

Romppeet kasassa.

Three Amigos.

Tampereella emme havainneet Coronaa.

Ensimmäinen kääntöpiste.

Kevyt hotelliaamupala.

After the dawn. Aamun sarastaessa siirryimme aamupalalle ja vielä tarkistus Norskin sivuilta, että onko lähtöä turha enää edes miettiä. Koska lentoa ei ollut peruttu, niin lähtöpäätös oli sillä sinetöity. Kentälle saavuttuamme näkymä oli kuin Raamatun alkulehdiltä, autio ja tyhjä. Terminaalissa olisi voinut vielä pakkailla lähdön päälle pelastusvarjot, mikäli se olisi jäänyt paria viikkoa aiemmin tekemättä. Kerrankin kaikki tarkastukset ja chekkaukset sujuivat kentällä ongelmitta ja ilman jonotuksia. Tässä alkaa pikkuhiljaa tulemaan se kolikon parempikin puoli esiin. Ennen koneeseen nousua veikkailimme, että löytyykö koneesta meidän lisäksi enempää kuin kolmekymmentä matkustajaa. Koneessa oli kuitenkin yllättävän paljon väkeä, vaikka ehkä kolmasosa paikoista olikin vapaana. Ennen lentokoneeseen nousua kävimme kuitenkin kentällä Coronalennon perusteista läpi käsidesin osion ja käsidesin oikeaoppista levittämistä käytiin porukalla läpi.

 

Porukka kasassa.

Ei tälläkään puolella kauheasti ruuhkaa ole.

Vähän ehkä tuo Corona vaikuttaa joidenkin arkeen.

Keltähän sen tartunnan hankkisi?

Kaikille oma rivi.

Pakollinen siipikuva.

Lämpimiä ajatuksia. Kentälle saavuttua oli vuorossa jonottaminen lippujen ja lappujen kanssa. Kentällä väki ohjattiin lämpökameran kautta passin tarkistuksiin. Tämä kameraoperaatio aiheutti parin kaverin kohdalla pientä säätämistä, kun lennon aikana oli nautittu vähän reippaammin hauskasta seurasta. Tarkistuspisteiden läpi päästyä olikin rahan vaihdot ja autojen kuittaaminen. Rahaa vaihtaessa kurssi ilmeisesti päivittyy melko reaaliaikaisesti, kun omalla kohdalla kurssi oli hieman parempi rahamiesten jälkeen ja sain muutaman dirhamin enemmän, eli käytännössä omaisuuden alun.

Lämpökameran kautta Marokkoon.

Hiljaista tääläkin.

Onko kaiken pakko muuttua. Kentältä suuntasimme tankkaamaan jasiitä Agadirin keskustaan ostoksille. Tuttu marketin paikka löytyi, mutta ei markettia. Paikalla oli rakennustyömaa, joten viereisestä sporttiliikkeestä kysymään, että missähän mahtaa olla uudet koordinaatit kyseisille puulaakikaupoille? Vastaus oli tien toisella puolen, mutta vaan ei ollut minkään tien toisella puolella. Siinä sitten kierrettiin lähikortteleita, kun saamamme opas juoksi pihalta toiselle. Lopulta menimme rakenteilla olevan viereisen hallin pihaan ja nurkan takaa löytyi etsimämme. Kun viimeisetkin lavat oli nostettu ennestään täyteen autoon, niin oli aika suunnata kohti etelää grillin kautta.

Paikallinen vihanneskauppias.

Marokkolainen versio Subwaysta.

Siinä se oli ennen.

Omaistyöskentelyä. Taitoimme matkaa reippaalla asenteella sekä vauhdilla. Kuinka ollakkaan kesken matkaa tiellä vilkutti iloisena tylikkäästi pukeutunut herrasmies joka halusi tehdä parempaa tuttavuutta. Tämä herrasmies kertoi ystävällisesti nopeutemme pari liikenneympyrää sitten ja mitä vauhdin olisi toivottu olevan. Kerrottuaan, että ylitettyämme tuon suositusnopeuden 28 km/h:ssa, olisi hänen toiveenaan saada 300 dirhamia, josta hän toki kirjoittaa kuitin, ilmeisesti verottajaa varten. Passin ja ajokortin saatuaan tämä virallisen oloinen herrasmies huomasi kameran salamavalon välähdyksen. Tästä alkoikin sitten episodi, jonka aikana selvisi, että saamme kuvata rantoja, maisemia ja eläimiä, mutta poliiseja ei saada kuvata. Tämä herrasmies vaati poistamaan kamerasta juuri otetun kuvan auton sivupeilistä, eli autojen sivupeilit ovat ilmeisesti myös kiellettyjä kuvauskohteita. Tämän harmaapukuisen miehen rauhoituttua annoimme pyydetyt 300 dirhamia, joista saimme takaisin välittömästi takaisin 100 dirhamia. Kolme satasen seteliä oli ilmeisesti hankala jakaa kahdelle? Koska lupasimme ajaa jatkossa rauhallisemmin, niin kiitoksena meille kerrottiin, että parin ympyrän jälkeen ollaan myös kiinnostuneita ajonopeuksista. Ohitimme kaksi muuta ratsiaa onnistuneesti ja päädyimme kohteeseen illalliselle. Illallisen jälkeen olikin hyvä mennä nukkumaan pienen kyläkierroksen kautta.

Paikalliset lihapullat.

Liekö Corona tyhjentänyt kyläraitin?

Marokossa oli 6 Coronatapausta ja löysimme kaikki.

Jauheliha-aineksia.