Flying Viking: Varjoliitoreissu Marokkoon, päivät 2 ja 3.

Shit happends. Aamun sarastaessa totesimme olevamme vieläkin hengissä, eikä Corona ollut sittenkään tappanut meitä. Pari ärsytävää livertäjää ja kukon olisi kyllä voinut tartuttaa edes nuhaan, etteivät metelöisi heti aamusta. Edellisenä päivinä iltapalalla oli muutama ranskalainen, joiden paluulennot olivat peruuntuneet, koska Marokon ja Ranskan väliset lennot oli keskeytetty. Myös Espanjaan ei pääse Marokosta, joten käytännössä nämä ranskalaiset jatkavat lomaansa täällä. Aamupalan jälkeen tulimme asunnollemme ja kävimme allasterassilla alkuun väistämissääntöjä läpi sekä niitä mitä lentopaikalla on hyvä tietää ennen starttia. Aamun valmistelut jatkuivat auton pakkauksilla ja käänsimme nokat kohti lentopaikkoja.

Kamat kantoon.

Viimehetken tuunaukset.

Paikallinen harmonia.

Aamupalaa.

Tapio treenaa hamstraamista.

Edessä ennen ja taustalla jälkeen.

Aamubriefing.

Up in the air. Matkalla Aglouhin poikkesimme harjanteen päällä tutustumassa siellä oleviin take offeihin ja keliin. Tuuli oli sivusta, mutta muutama varjoliitäjä starttasi ja tekivät töitä edes pitääkseen korkeutensa. Nostoalueet näyttivät olevan kapeita ja kohta saavutettu korkeus olikin sitten nollattu. Agloussa tilanne oli ihan eri. Alkuun maakäsittelyä ja sitten reunalta kohti ääretönsä sekä yli. Päivän pisin lento oli lähes kaksi tuntia, ja kaikki olivat tyytyväisiä päivän saavutuksiin, vaikka koveneva tuuli pakottikin lopulta laskuun. Heikki kävi vielä ottamassa harjanteelta kevyen iltalennon pienissä nosteissa.

Pössyttelyteltta muuttunut jumppahuoneeksi.

Äkkiä lentämään.

Keli toimii.

Ei liikaa ruuhkaa.

Lentopäivän päätteeksi teeskentelyhetki.

Minttuteetä.

Counting stars. Päivä oli antoisa lentämisen suhteen, mutta otti omat veronsa. Hiekkalaatikolla vietetyn päivän jälkeen suihku tuntui amerikalta, eikä iltaruoka taaskaan pettänyt odotuksia. Puhtaana ja ruokittuna oli hyvä selata lentokuvia ja videoita sekä käydä iltaspekulaatioita päivän lennoista. Kaikkihan reissussa on nauttimassa lentämisestä, mutta jotenkin se lipsahtaa siihen, että kuka sai eniten pisteitä Xcontestiin. Kukaanhan ei lentäessä yritä olla vähän muita pidempään ilmassa tai käydä vähän muita kauempana kääntymässä. Vaikka täällä tähtitaivas on kirkas, niin tähtien laskemisen sijaan lipsahtaakin Fai-pisteiden laskentaan.

Löytyiskö Pampers-tekstillä?

Alkukeitto.

Pääruoka.

Onnelliset kaverukset.

Panic at the room. Jo edellisenä iltana alkoi tulla Whatsappiin ryhmässä jos toisessakin Coronapelon täyteisiä viestejä, jotka jatkuivat vielä tänäkin päivänä. Täältä käsin, kun saa katsoa täkäläistä elämää ja on hieman etäisyyttä Euroopan tilanteeseen, huomaa kaksi täysin erilaista lähestymistapaa asiaan. Kaikki viestit Suomesta liittyen Coronaan ovat täynnä pelkoa ja paniikkia. Täällä elämä jatkuu ja Coronasta puhutaan, mutta ilman pelkoa. Kun kuulet sanan Corona ja yskäiset muutaman kerran, niin kaikkien reaktio on iloinen nauru. Ihmiset ovat oppineet elämään sillä mitä on, joskus se on hyvinkin vähäistä, mitä jollakin on ja harvalla on sitten vähän muita enemmän. Ihmiset arvostavat elämää ja tätä hetkeä. Corona on paljastanut lähinnä sen, että pelkäämme länsimaisessa kulttuurissamme menettävämme jotain, emmekä osaa pysähtyä nauttimaan siitä mitä meillä juuri sillä hetkellä on. Kukaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan, mutta se miten asiaa käsitellään mediassa sekä päättäjien keskuudessa ohjaa ihmisten suhtautumista kyseiseen asiaan. Täältä katsottuna Eurooppa näyttää olevan paniikissa ja yrittävän sulkea kaikkea pois, niin tautia kuin ihmisiäkin. Olemmeko unohtaneet turvan korkeimman kädessä, johon kristillinen yhteiskunta aikanaan esimerkiksi sodan keskellä on turvautunut?

Köyhien varjoliitäjien parkki?

Talonmieheltä jäänyt hiekkatyöt tekemättä.

Siinä ei tarvi paljoa rakennustarvikkeita ostella.

Rinnetontteja.

Huussin ovi kyykännyt.

Etsi kuvasta vessaa etsivä varjoliitäjä.

Windy afternoon. Aamupalan jälkeen suuntasimme jälleen Aglouhin, koska ennusteet povasivat puolille päivin tyyntä, jonka jälkeen olisi 1-2 tunnin keli-ikkuna lentämiseen. Pelipaikoille saavuttua tuuli ei riittänyt maakäsittelyyn, joten tutustuimme paikalliseen arkkitehtuuriin. Pikkuhiljaa tuuli alkoi heräämään ja aloittelimme maakäsittelyllä. Paikalla oli myös muita ja tuuli voimistui pikkuhiljaa. Ensimmäinen rohkea lähti kokeilemaan joko keli kantaa. Alkuun näytti, että rinne kantaa vain nippa nappa, mutta pian tuuli voimistui jälleen hieman. Tässä vaiheessa useampi pilotti ampaisi liikenteeseen ja suuntasivat kohti pohjoista. Pienen maakäsittelyn jälkeen meidänkin porukasta ampaisi ensimmäinen lentoon ja loput vuorollaan perään. Kello oli tässä vaiheessa jo lähellä yhtä ja arvioitu keli-ikkuna jatkuisi vielä reilun puoli tuntia. Päätin jäädä starttiin seuraamaan tuulen kehittymistä, että voin kehoittaa väkeä tulemaan laskuun ennen tuulen liian kovaksi kehittymistä. Agloussa tuuli voi kehittyä hyvinkin pian kelvollisesta lentokelvottomaksi ja ennusteet iltapäivälle oli reilusti yli 10 metrin puuskia. Tuuli voimistui kohta sellaiseksi, että osalla näytti olevan hieman ongelmia maakäsittelyn aikana. Joukosta erottui selvästi, että kenellä ei ollut kovinkaan paljoa kokemusta maakäsittelystä ja he alkoivat olemaan vaikeuksissa siipiensä kanssa puutteellisen maakäsittelytekniikan vuoksi. Tuuli alkoikin yllättäen laantua melkein heti sen jälkeen, kun oli ensin voimistunut pikkusiipiäkin hyvin kantavaksi. Tämä laantuminen pakotti väkeä laskuun, koska törmä ei enää kantanut. Tuota tyyntä kesti ehkä parisen kymmentä minuuttia, jonka jälkeen tuuli voimistui todella voimakkaaksi. Tuuli oli niin voimakasta, että edes pikkusiipi ei näyttänyt etenevän juuri ollenkaan.

Tavarata taivahalla.

Liekö joku yrittänyt perustaa perunapeltoa.

Vesku lentää tosi matalalla.

Pool not party. Todettuamme keli-ikkunan mentyä ohi, päätimme lähteä kohti kotikylää. Siinä vaiheessa kuitenkin, kun olisi pitänyt lähteä liikkeelle, niin toisen auton avaimia ei löytynyt sieltä mistä piti. Alkoi ankara auton kiertäminen ja vartin etsintöjen jälkeen avaimet löytyivät tukivarsien päältä, jonne avaimet olivat tippuneet renkaan päältä. Koska lentopäivä oli loppunut aikaisin ja meillä oli hyvin aikaa, niin päätimme käydä katsomassa rantadyynipaikan. Paikalle päästyämme totesimme tuulen olevan liikaa sivusta, joten dyyni ei olisi toiminut koko leveydeltään. Jäimme kuitenkin dyyneille seuraamaan vielä ennen lähtöä, kun tuulen vähän käännyttyä pari ranskalaista varjoliitäjää kikkailivat dyynillä enemmän tai vähemmän ilmassa pysyen. Tuon dyynitutustumisen jälkeen suuntasimme kotikylään. Saavuttuamme majapaikkaan kuulimme, että klo 18 menee kaikki kaupat ja ruokapaikat kiinni joksikin aikaa. Asiaa kysyessämme ruokapaikastamme, saimme vastauksen, että tämä ei vaikuta meidän syömisiin siellä. Teimme pienen kyläkierroksen tämän jälkeen ja totesimme, että tällä uutisella ei ollut samanlaista paniikkivaikutusta, kun Suomessa oli ollut. Väki ei hamstrannut vessapeperia, eikä muitakaan tarvikkeita. Kyläkierroksen jälkeen testasimme huoneistollamme olevan uima-altaan ennen iltaruualle siirtymistä, joka ei edelleenkään tuottanut pettymystä. Sen verran tämä sulkemismääräys vaikutti, että siirryimme sisälle pääoven sijaan sivuovesta. Tämän maittavan aterian jälkeen olikin hyvä painua pehkuihin.